Mielipidekirjoituksia
Mäntsälän
Uutisissa
Miten uudeksi normaaliksi muuttuneesta rasismista
päästään? (27.6.2024)
Kansanedustaja Pihla Keto-Huovisen mukaan rasismin on
yksinkertaisesti loputtava (MU 26.6.). Valitettavasti vähemmälle huomiolle jäi,
miksi rasismista on tullut ongelma, eikä sitä, millä keinoilla ongelmaksi
koetusta ilmiöstä päätäisiin.
On siis aika parille täydentävälle huomautukselle.
Ensinnäkin, rasismi on seurausta poliittis-ideologisesta vastakkainasettelusta,
jossa yksi ryhmä (ne maahanmuuttajat) asetetaan toisen ryhmän (me kantasuomalaiset)
esitetään aina vaihtoehtoisina politiikkatoimien kohdejoukkoina: yhden etu on toiselta
pois.
On siis vaikea nähdä, että tasa-arvo näiden kahden ryhmän
välillä voisi parantua ilman että valitusta vastakkainasettelun politiikasta
luovutaan. Politiikassa tällaisesta vastakkainasettelusta on tullut uusi
normaali ja lähes takuuvarma keino pitää omat äänestäjät ruodussa.
Toiseksi, sekä oikeisto-liberaali että
oikeisto-konservatiivinen ajattelu on aina perustunut ajatukselle ihmisten
luontaisista eroista: toiset ovat yksinkertaisesti toisia parempia ja
tuottavampia, eikä tätä käsitystä tulisi ”liiallisella tasa-arvovouhotuksella”
vaarantaa.
On siis vaikea nähdä, että tasa-arvosta voisi tulla
vakavasti otettava poliittinen normi ilman että käsitys ihmisten välisistä
luontaisista eroista kyseenalaistetaan. Ihmisten luontaisilla eroillahan
perustellaan myös monia muita oikeiston suosimia asioita, kuten kohtuuttomia
tulo- ja varallisuuseroja.
Kolmanneksi, sekä poliitikoille että medialla on suuria
vaikeuksia nähdä metsä puilta. Näinä päivinä monet ovat ottaneet näkyvästi
kantaa rasistisesti motivoituihin väkivallantekoihin Oulussa, mutta juuri
kukaan heistä ei ole ottanut kantaa jo sukupolven ajan jatkuneeseen
eriarvoisuuskehitykseen meillä ja muualla.
On siis vaikea nähdä, että eriarvoisuuskehitys, josta
vastakkainasettelu nousee, voisi lähivuosina pienentyä siten, että
rasismistakin pikkuhiljaa päästäisiin. Se,
että rasistisiin tekoihin otetaan topakasti kantaa, ei ole vielä mikään tae
rasismia ylläpitäviin mekanismeihin puuttumisesta.
En siis usko, että rasismista päätäisiin ihmisten
pidättyvyyden, itsetutkiskelun, kielenhuollon keinoin. Kyllä rasismin syyt ovat
pikemminkin poliittis-ideologisia, vuosikymmenten ja -satojen aikana
kehittyneitä toiminta- ja ajattelutapoja.
Ja sellaisina niitä olisi myös tarkasteltava myös Suomessa.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Apotti rokotti, mitä opimme? (1.6.2024)
Keusoten hallituksen esityslistalla on 4.3.2024 asiakas- ja
potilastietojärjestelmä Apotista irtaantuminen. Sen hintalapuksi on ilmoitettu
noin 11 miljoonaa euroa.
Erokorvauksen lähtökohtana on se, että kukin osapuoli maksaa
olemassa olevaan sopimukseen liittyvät velvoitteet neljässä erässä vuoden 2026
loppuun mennessä. Tämä koskee myös Keusotea. Näin siitä huolimatta, että Apottia
ei Keusotessa koskaan otettu käyttöön.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Keusotelle Apotin osakkeet päätyivät Tuusulasta, joka vuonna
2016 valitsi Apotin omaksi järjestelmäkseen. Vuonna 2021 Tuusulan osakkeet siirrettiin
Keusotelle, kun ei niille toistakaan omistajaa löytynyt. Ja siirrettiin siitä huolimatta, että
Keusoten valtuusto oli jo vuotta aikaisemmin sanonut Apotille ei.
Se, että Keusoten valtuusto sanoi Apotille ei, on ehkä
suurin voittoni Keusotea koskevassa toiminnassani. Päätös syntyi vain kahden
äänen enemmistöllä esittelijän ja Apotti-yhtiön mittavasta lobbaamisesta
huolimatta. Keusoten hallituksessa pari viikkoa aikaisemmin Apotti oli
hyväksytty äänin 14 – 6.
Jos esitys olisi mennyt läpi myös Keusoten valtuustossa,
tilanne olisi nyt todella ongelmallinen. Sillä päätöksellä me olisimme
sitoutuneet johonkin sellaiseen, josta vuosien varrella saamiemme kokemusten
mukaan olisi tullut todella mittava lisärasite jo muutenkin ongelmalliseen
tilanteeseen.
Mitä tästä sitten opimme?
Sitä on valitettavasti ennenaikaista sanoa. Itse opin
kuitenkin sen, että esittelyn on oltava riippumatonta. Se ei koskaan saa mennä
lobbaamisen puolelle. Myös sidosryhmiin on kyettävä pitämään etäisyyttä
erityisesti silloin kun ne edustavat kaupallista intressiä.
Minulle Apotin esittely oli lähinnä myyntipuhetta, ilman
pohdintaa Apotin rajoituksista, kuten riippuvuus yhdestä, ei-suomalaisesta
toimijasta, EPIC:stä, ja sen määräävään markkina-asemaan perustuvasta
hinnoittelusta, josta se maailmalla tunnetaan.
Riippumattomuus pätee myös tärkeissä luottamustehtävissä,
kuten hallituksen puheenjohtajina, toimiviin ihmisiin. Ei voi olla niin, että
esitystä epäileviä ja kritisoivia tahoja syyllistetään pelonsekaisesta
käyttäytymisestä ja muutosvastarinnasta vielä sen jälkeen, kun esityksen
ristiriidat on tuotu esille.
Miten tästä eteenpäin?
Vuoden 2021 lopulla Keusoten hallitus valitsi uudeksi
asiakas- ja potilastietojärjestelmäkseen IT-palveluyhtiö CGI:n kehittämän
OMNI360-järjestelmän. Se selkeytti ja paransi palvelua, mutta olennaisia
ongelmia jäi edelleen ratkaistavaksi. Suurimpana niistä yhteinen julkinen
tiedonsiirtoalusta kaikelle sote-toiminnalle.
Se meiltä edelleen puuttuu. Eikä tämän puutteen korjaaminen
näytä nykyistäkään valtioneuvostoa kiinnostavan.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Kirjallinen kysymys sote-kulujen alibudjetoinnista (26.12.2021)
Mäntsälän valtuusto päätti 13.12.
taas yhdestä Keusoten lähettämästä
lisälaskusta. Tällä kertaa sen koko oli 2,4 miljoonaa.
Jätin jälkilaskutuksesta kirjallisen kysymyksen
kunnanhallitukselle.
Kysymyksessä tiedustelin, millaisiin korjaustoimiin
omistajaohjauksesta vastaava kunnanhallitus aikoo ryhtyä
läpinäkyvän ja lainmukaisen budjetointimenettelyn
vahvistamiseksi?
Mitä tämä tarkoittaa?
Keusote päättää aina loppuvuodesta
seuraavaa vuoden talousarviosta. Tavaksi on kuitenkin tullut, että
seuraavan vuoden joulukuussa on päätetty noin 30 miljoonan
lisätalousarviosta, joka sekin on lopulta ylitetty.
Suurelta yleisöltä ongelma on piilotettu siten,
että lopullista tilinpäätöstietoa ei ole verrattu
alkuperäiseen, vaan joulukuussa muutettuun talousarvioon.
Näin ylitykset on saatu näyttämään
pieniltä.
Keusote-kunnissa ylitykset on kuitenkin huomattu
viimeistään siinä vaiheessa, kun lisälasku on
lähetetty kuntaan päätettäväksi. Kunnissa
lisälaskut ovat herättäneet närää, mutta
silti laskut on aina kiltisti maksettu.
Päätöksenteossa ja sitä koskevassa
valmistelussa alibudjetointi on taas johtanut ikuista
hätätilaa muistuttavaan asetelmaan, jossa todellisten
syy-seuraussuhteiden arviointi on ollut todella vaikeaa.
Miksi ongelmaan ei ole puututtu?
Kuntalain 110 pykälän mukaan kaikki menot on
mitoitettava todellista tarvetta vastaaviksi. Erityisesti
tämä pätee sosiaali- ja terveyspalveluihin, missä
alibudjetointi vaarantaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten
perusoikeudet palveluihin.
Tämän näkökulman alibudjetointiin on
tuonut esiin eduskunnan oikeusasiamies eduskunnalle
jättämässään kertomuksessa vuonna 2015.
Ikävä kyllä näillä kirjauksilla ei ole ollut
käytännön vaikutusta tavaksi tulleisiin
käytäntöihin.
Alibudjetointi kun on myös mahdollista naamioida
– ja niin on myös naamioitu - säästö- tai
tuottavuusohjelmaksi: vuoden alussa asetetaan huikeat
säästö- tai tuottavuustavoitteet, joista sitten vuoden
lopussa nostetaan kädet ylös.
Mikä on kunnan vastuu?
Itse olen sitä mieltä, että kaikkea
vastuuta tavaksi tulleesta alibudjetoinnista kuvaamastani ongelmasta ei
voi sälyttää Keusotelle. Osavastuun ongelmasta kantaa
omistajaohjauksesta vastaava kuntajohtajien neuvottelukunta.
Omien laskelmieni mukaan kuntajohtajat ovat myös olleet tietoisia
tavaksi tulleesta alibudjetoinnista ja kuntien talousarvioissa
sote-palveluihin on budjetoitu enemmän rahaa kuin mitä
Keusote on talousarvioissaan kunnille esittänyt.
Silti kuntajohtajat ovat sallineet Keusoten jatkaa
alibudjetointia. Ja vaikka joku kuntajohtajista olisikin eri
mieltä, niin julkisista lähteistä meillä ei olisi
mitään mahdollisuuksia todentaa, miten ongelmaa on ehkä
yritetty korjata.
Tämä todentamisongelma johtuu siitä,
että suurelta yleisöltä kuntajohtajien neuvottelukunnan
muistiot on salattu. Jättämälläni kirjallisella
kysymyksellä haluan selvittää, miksi ne on salattu.
Itse olen sitä mieltä, että muistiot ovat
yleisöjulkisia. Nehän selvästikin ovat osa julkisten
varojen käyttöä koskevaa päätöksentekoa,
ja silloin niiden pitäisi tulla julkiseksi heti kun ne on
allekirjoitettu tai muuten vahvistettu.
Haluan myös selvittää, miksi me
päättäjät olemme viime vuosina voineet tutustua
muistioihin vasta yli puolen vuoden viipeellä. Budjetin
valmistelun, kuten muunkaan valmistelun osalta näin vanhalla
tiedolla ei ole enää mitään merkitystä.
On jännittävää nähdä, miten kunnanhallitus kysymykseeni vastaa.
Erkki Laukkanen
Aluevaaliehdokas (vas.)
Hoitovelan piilevät seuraukset (6.12.2021)
Korona-aika on lisännyt jonoja sosiaali- ja
terveyspalveluissa. Kaikki velka ei kuitenkaan näy jonoissa, ja
piiloon on voinut jäädä myös kiireellistä
hoitoa vaativia ongelmia.
Tilastoista toki näemme, että palvelujen
käyttö on vähentynyt niin perusterveydenhuollossa,
erikoissairaanhoidossa kuin osassa
sosiaalipalveluita. Erikoissairaanhoidossa hoitovelka huitelee
puolen miljardin tasolla. Mutta perusterveydenhuollon ja
sosiaalipalvelujen hoitovelka on astetta vaikeampi arvioida.
Korona-aikana alihoidetuksi ovat tulleet myös
sellaiset perusterveydenhoidon piiriin kuuluvat kansantaudit kuin
kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, nivelrikot ja masennus.
Vuonna 2020 niitä rekisteröitiin 15–30
prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Mutta me emme
tiedä, mikä näin syntyneen hoitovelan lopullista kokoa
ja hintaa.
Erikseen pitää mainita vielä suun terveys,
missä hoitovelka on suoraa seurausta siitä, että alan
ammattilaiset on pantu tekemään koronan
jäljitystyötä.
Miten hoitovelkaan pitäisi puuttua?
Osa hoitovajeesta voidaan toki purkaa edullisesti
etäpalveluin. Mutta etänä ei voi nähdä kaikkea
olennaista. Etänä ei myöskään voi mitata
kaikkea sitä, mitä kelpo diagnoosi edellyttää.
Tästä seuraa, että ongelmia ei tunnisteta
ja hoidon aloitus viivästyy. Ja jos viivästyminen on paha,
korvaavat toimenpiteet joskus myöhemmin eivät enää
auta saavuttamaan toivottua hoitotasapainoa.
Siksi etähoidon lisäksi tarvitaan myös
perinteisiä läsnäoloon perustuvia palveluja, joita
Keusoten piirissä tarjotaan huomattavasti vähemmän kuin
Uudellamaalla keskimäärin.
Syyt tähän ovat suurelta osin poliittisia.
Oikean laidan poliittiseen puheeseen on iskostunut
näkemys ”liian hyvistä palveluista”, se on
”palveluista, joihin meillä ei ole varaa”. Siksi
loogiseksi ratkaisuksi tulee aina palvelutason madaltaminen.
Tämän ajatushimmelin mukaan julkiset
sote-palvelut ovat jo määritelmän mukaan tasoa, joka ei
selvitä eikä myöskään tyydytä varsinaista
hoidon tarvetta. Ja että laadukas hoito tapahtuu yksityisellä
puolella.
Tässä ajattelutavassa etäpalvelut ovat siis
aivan riittävä vastaantulo. Ja viis siitä, vaikka
siinä samalla jäisi kartoittamatta suuri joukko asialliseen
hoitoon tarvittavia asioita.
Me olemme eri mieltä.
Piiloon jäävien ongelmien
selvittämättä jättäminen johtaa ihmisten
välisten palveluerojen kasvuun, toisin kuin sote-palveluissa
julkilausutusti tavoitellaan. Myös rahaa palaa, kun kokonaiskuva
ongelmista vääristyy.
Monet kiireellistäkään hoitoa vaativat
terveysongelmat eivät oireile. Eikä niiden tutkimisen ja
selvittämisen tarvetta siten voi jättää
itsearvioinnin tai puhelimella tehtävän arvioinnin varaan.
Tuoreen THL:n raportin mukaan näin on käynyt
myös sosiaalipalveluissa, joissa palveluja rajoitettu tai muutettu
etäyhteydellä toimiviksi. Hallinnollisesti voi
näyttää hyvältä, mutta hoidollisesti ei
näytä.
Jos piiloon jääviä ongelmia ei
kokonaisvaltaisesti selvitetä ja hoideta, ne syvenevät ja
pahenevat.
Ja se maksaa.
Heini Liimatainen, Järvenpää
Erkki Laukkanen, Mäntsälä
Keusoten hallituksen jäsen ja varajäsen (vas.)
Voiko poliitikolta edellyttää syyntakeisuutta? (28.4.2021)
Helsingin päärautatieasemalla surmattiin maanantaina 19.
huhtikuuta pakolaisena Suomeen tullut nuori mies. Samana päivänä oli Mäntsälän
asemalla ollut kärhämä, jolla ei ollut mitään tekemistä Helsingin traagisen
verityön kanssa.
Keskiviikkona Mäntsälän kuntapolitiikkapalstalle ilmestyi kuitenkin
postaus, jossa nämä kaksi asiaa kytkettiin toisiinsa. Lisäksi viestiketjun avaaja
vaati tapahtumista vastuuseen tahoja, jotka ”haittamaahanmuuttoa puolueenakin
kannattavat”.
Pian viestiketjuun tuotetiin myös poliittisesti
tarkoitushakuisia yksityiskohtia: Helsingin rautatieasemalla surmattu oli
”suomalainen”, Mäntsälän kärhämä oli ”maahanmuuttajien aiheuttama
joukkotappelu” ja maahanmuuttajien piikkiin laitettiin myös pari viikkoa
aiemmin Keskustiellä poltetut autot.
Mutta vaikka perjantaina jo varsin laajasti tiedettiin, että
näin ei ollut, vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Yleiseksi käsitykseksi
Mäntsälän kuntapolitiikkapalstalla oli tullut käsitys, jossa yhteinen
taustatekijä kaikille mainituille ongelmille ovat maahanmuuttajat.
Kun joku sitten tiedusteli, mistä tekijöiden etnistä taustaa
koskevat tiedot ovat peräisin, vastaajaa ei löytynyt mistään. Vain se selvisi,
että poliisin virallisista tiedotteista ne eivät olleet lähtöisin. Mutta
yleiseen tietoon tapahtumien todellista luonnetta ja kulkua ei vieläkään ole
saatettu.
Eikä väärien ja poliittisesti tarkoitushakuisten tietojen
levittäminen ole tietenkään johtanut anteeksipyyntöihin levittäjien itsensä
puolelta. Jopa yksittäisen maahanmuuttajan tatuoinneista on yritetty käynnistää
”kuntapoliittista keskustelua”.
Miten näin pääsi taas kerran
käymään? Itse hakisin selitystä varsin
ahkerasti tuputetulla
käsityksellä ”haittamaahanmuutosta”. Tällä,
alun perin perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta napatulla käsityksellä, on sittemmin
rodullistettu lähes kaikki kuntapolitiikan keskeiset ongelmat.
Jos jossakin on tehty jotakin haitallista - tapeltu,
poltettu auto, vakavammista rikoksista puhumattakaan – lähes varmoiksi
syyllisiksi valikoituvat aina maahanmuuttajat. Ja jos poliisi on
tiedotuksessaan niukka tai hidas, käsityksemme haittamaahanmuutosta entisestään
vahvistuu.
Näin on käynyt myös
Mäntsälässä. Tätä kirjoittaessani
Mäntsälän kuntapolitiikkapalsta on
täynnä vaatimuksia ”haittamaahanmuuton”
hillitsemiseksi. Ja jos joku tohtii
sitä valheelliseksi moittia, huhujen liikkeelle laskijat
uhriutuvat ja
syyllistävät kriitikkonsa mielipiteen rajoittamisesta.
Syyntakeettomuudella on perinteisesti tarkoitettu kyvyttömyyttä
ymmärtää omien tekojensa seurauksia. On siis aika kysyä, millaisten ihmisten
kanssa olemme tekemisissä.
Voidaanko huhujen levittäjiä pitää poliittisesti syyntakeisina
ihmisinä?
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, vas.
Huomio koulutukseen! (30.11.2020)
Kun sote on parin vuoden päästä saatu toivon mukaan maaliin,
kuntien lakisääteiset tehtävät muodostuvat pääasiassa kasvatus- ja opetustoimen
palveluista, joihin on panostettava jo nyt.
Millaisia palveluja tarvitsemme?
Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen
järjestämisvelvollisuus säilyy kunnilla myös jatkossa. Mutta hallitusohjelmaan
kirjattu oppivelvollisuusiän laajentaminen 18 ikävuoteen vuodesta 2021 alkaen vaatii
varmasti oman kuntakohtaisen tarkastelunsa ja siihen huolella valmistumisen.
Hallitusohjelman mukaan kaikki oppivelvollisuusikäiset
saavat jatkossa oikeuden suorittaa toisen asteen tutkinnon maksuttomasti. Mutta
työtä pitäisi tehdä myös sen eteen, että koulutuspolku lapsesta täysi-ikäiseen
olisi ehjä ja niveltyvä kokonaisuus. Eikä se kaikki varmasti tule aivan
ilmaiseksi.
Voisi hyvinkin kuvitella, että näin suuresta lähiajan
haasteesta keskustelu kävisi vilkkaana myös Mäntsälässä. Mutta valitettavasti
näin ei ole. Kaikki huomio on, osin ihan ymmärrettävistä syistä, mennyt kunnan
talouden tasapainottamishankkeen valmisteluun ja siitä päättämiseen.
Nyt onkin aika kohdistaa huomio kasvatukseen ja koulutukseen.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) mukaan vuoden
2014 opetussuunnitelmauudistus on lisännyt vuorovaikutteista oppimista sekä
vahvistanut lasten ja oppilaiden aktiivista toimijuutta esi- ja perusasteella.
Mutta aivan ongelmatonta kehitys ei ole ollut. Perusopetuksen
päättävän ikäluokan osaaminen on edelleen heikentynyt erityisesti
matematiikassa ja luonnontieteissä. Lukuharrastus ja lukemiseen käytetty aika
on vähentynyt selvästi ja tasa-arvo koulutuksessa on heikentynyt.
On selvää, että tällaiset ongelmat eivät korjaannu
itsestään.
Suunnan kääntämiseen tarvitaan uusia linjauksia. Mitä
erityisesti Mäntsälässä pitäisi tehdä, on kunnanvaltuuston omasta neuvokkuudesta
ja tahdosta riippuva asia. Tuntuisi luontevalta aloittaa kuntastrategian
päivityksestä, ja edetä sitten yksityiskohtiin.
Varhaiskasvatusta pitäisi voida kohdentaa sitä enimmin
tarvitseville, alakoulujen oppimisympäristöjä olisi kehitettävä, yläkoulusta
toiselle asteelle siirtymistä pitäisi sujuvoittaa, ammatillisen koulutuksen
keskeyttämistä tulisi vähentää ja arvosanoja lukiossa parantaa.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Mutta kun valtuusto kykeni päättämään talouden
tasapainottamisohjelmasta, kykenee se varmasti päättämään myös kasvatus- ja
koulutusjärjestelmänsä kehittämisestä.
Emilia Kankaanpää
Varavaltuutettu, Vas.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Tarina kivestä ja sen kääntäjistä (5.10.2020)
Viime viikon lehdessä (MU 30.10.) julkaistiin
perussuomalaisten ja Mäntsälän puolesta -ryhmiin kuuluvien valtuutettujen
kirjoitus tiedosta ja sen merkityksessä kunnallisessa päätöksenteossa.
Kommentoin seuraavassa kirjoitusta ja sen allekirjoittajien
käyttäytymistä valtuustossa 14.9.
Kirjoittajien mielestä kunnan virkamiehet ovat salanneet päättäjiltä
tietoa, jonka joku ”kansalainen” on saanut pyytämällä jostakin. Kirjoittajat
eivät kerro, kuka on saanut, mistä on saanut ja millaista tietoa on saanut. Siitä
huolimatta he toistavat – valtuustossa kuudesti –väitettä pimitetystä tiedosta.
Seuraavaksi he antavat ymmärtää, että kotouttamisen
todelliset kustannukset ovat jotakin ihan muuta kuin mitä valtuustolle 14.9.
kerrottiin. Näin tehdessään he eivät kerro, mikä olisi oikea luku, jonka jotkut
heistä ovat Mäntsälä 2026 -hankkeen yhteydessä arvioineet ”miljooniksi”.
Tämän jälkeen he julistavat, että
kunnan talouden
tasapainottamisessa on käännettävä kaikki kivet.
Näin sanoessaan he antavat
ymmärtää, että kotouttamisen kustannukset ovat se
kivi, joka on jätetty
kääntämättä, ja lupaavat pitää
huolen siitä, että kääntely jatkuu
vastaisuudessakin.
Lopuksi he kiittävät lehden edellisen viikon ”surkuhupaisaa”
pääkirjoitusta siitä, että siinä moitittiin heidän toimintaansa valtuustossa
14.9. He tietävät myös kertoa, että sen virheen ovat ”avoimuuden” kannalla
olevat kansalaiset huomanneet ja siksi tukensa kirjoittajille ja heidän
toiminnalleen antaneet.
Mitä tästä pyörittelystä pitäisi sanoa?
Minusta tämä on taas yksi näyttö propagandasta
kuntapolitiikan keinona. Kaikki esitetään epäselvästi syyttäen ja omaa
puhtautta korostaen ilman mitään todennettavaa tietoa itse asiasta, tässä
tapauksessa kotouttamisen kustannuksista.
Näin tehdessään kirjoittajat vahvistavat ideologiansa
edellyttämää me vastaan ne – asetelmaa, jossa kaikki syyllisyys projisoidaan
muutamaan promilleen kuntalaisista, joilla ei mitään tekemistä viimeisen vuosikymmenen
aikana syntyneiden talousongelmiemme kanssa.
En kiistä sitä, etteikö tällä tavalla saisi näkyvyyttä ja
kannatusta. Mutta jos kuntapoliittinen toiminta alkaa muistuttaa yksisuuntaista
mielialahäiriötä, niin kuka siinä lopulta voittaa?
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Mitä
valinnanvapaushankkeista jäi käteen? (10.112019)
Keski-Uudenmaan
sote-yhtymässä (Keusote) on valmistunut loppuraportti edellisen, pääministeri
Sipilän hallituksen aikana käynnistettyjen valinnanvapaushankkeiden tuloksista.
Hanke kattoi tavanomaiset vastaanottopalvelut, suun terveydenhoidon ja
henkilökohtaisen budjetin.
Hankkeen
hintalappu oli noin 10 miljoonaa.
Hankkeen
loppuraportin keskeinen tulos on, että kyllä palvelut voidaan järjestää myös
niin, että julkisen sijasta palvelun tuottaa yksityinen taho, mutta
veronmaksajien rahalla. Siitä olen samaa
mieltä. Mutta kaikki muut päätelmät ovatkin sitten kyseenalaisia.
Raportista
ei selviä, mikä tämän järjestämistavan etu julkiseen palveluun verrattuna olisi.
Tulokset kun perustuvat näytteeseen, jota ei ole edes yritetty vakioida siten,
että tulokset olisivat yleistettävissä koko perusjoukkoon, noin 200 000
kuntayhtymän asukkaaseen.
Millaisesta
näytteestä puhumme?
Runsaan
kahden vuoden aikana kokeiluun osallistui noin neljä prosenttia kuntayhtymän
asukkaista, joista vain puolet, noin kaksi prosenttia, hankki joitakin
palveluja verotuettuja palveluita yksityisiltä. Näin pieni määrä itsessään
olisi jo keskustelun arvoinen asia.
Syksyllä
2017 korvaani sattui selitys, että ”eiköhän seuraava syysflunssa tämän ongelman
korjaa”. No, ei korjannut. Ei vielä silläkään avulla – jos oikein muistan –
että lopulta yksityiselle tuottajalle saattoi ilmoittautua
työterveysvastaanotolla, ja samalla ilmoittaa myös koko perheensä.
Näitä
ilmoittautumisperiaatteita ei loppuraportissa ole täsmennetty. Sekin on
ongelma. Valinnanvapaudellahan tarkoitetaan yksilön omaa valintaa, ilman ulkopuolista
vaikutusta. Jos tästä poiketaan, myös itse valinnanvapaus voidaan
kyseenalaistaa.
Mistä tulokset
sitten kertovat?
Itse oletan,
että suuri osa kokeiluun valikoituneista oli vannoutuneita yksityisen palvelun
käyttäjiä, jotka olisivat valinneet yksityisen palvelun myös ilman verotukea.
Oli varmasti myös eri ikäisiä, laadultaan erilaisia palveluja tarvitsevia, sosio-ekonomiseltaan
taustaltaan erilaisia ihmisiä.
Jos näin
valikoidun porukan kokemuksia yleistää koko kuntayhtymään, syyllistytään
virhepäätelmään: valintaa, joka muutenkin olisi tehty, selitetään tavoitteeksi
asetetuilla asioilla, mutta ei palvelulla itsellään. Juuri näin tässä näyttää
nyt käyneen.
Loppuraportin
mukaan valinnanvapauskokeilu oli menestys. Se osoitti, että tarve valinnanvapauden
edellyttämälle monituottajamallille ei ole minnekään kadonnut. Ja siksi sama
valinnanvapauden idea on sisällytetty syksyllä käynnistyneeseen
palvelusetelimalliin.
Minua tämä tulkinta
ei vakuuta.
Se ei nouse
käytettävissä olevasta aineistosta, ei edes näytteestä johdettuna. Saatikka
että tulokset olisi luvatulla tavalla vakioitu siten, että ne olisi voitu
yleistää kuntayhtymän väestöön.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Kotihoito
ja varhaiskasvatus, missä ero? (10.11.2019)
Keskustelu
kotihoidon tuen kuntalisästä on noussut taas otsikoihin. Mäntsälän
talousarvioehdotuksen tekstissä liputetaan varhaiskasvatuksen puolesta ja esitetään
kotihoidon kuntalisän poistamista. Osalle valtuutetuista tämä ei missään
nimessä käy.
Mistä
näkemyserot nousevat?
Ne nousevat suhtautumisesta
varhaiskasvatukseen. Kotihoidon tuki ei ole varhaiskasvatusta, vaan Kelan
maksama avustus kotona tapahtuvaan hoitoon. Kotihoidon kuntalisä on taas korotettu
tuki varhaiskasvatukselle vaihtoehtoisen kotihoidon laajentamiseksi.
Kotihoidon
kuntalisä on eräänlainen piilovero: tulonsiirto niille, jotka hoitavat lapsiaan
kotona. Samalla, budjettirajoitteen kautta, se on myös tulonsiirto jo muutenkin
niukasta, viime hallituskaudella supistetusta varhaiskasvatuksesta sitä
korvaavaan kotihoitoon.
Kotihoidon
kuntalisää kannattaville varhaiskasvatuksen rajoittaminen ei
ole tuottanut
tuskaa, ja tuskin jatkossakaan tuottaa. Heille varhaiskasvatuksen
”tasapäistävät vaikutukset” ovat punainen
vaate lähes kaikissa tilanteissa ja esiintymismuodoissa. Lapsen paikka on kotona, kuten äidinkin.
Käsissämme
on siis perustavaa laatua oleva näkemysero.
YK:n
lastenjärjestö UNICEFin tutkimuksen mukaan ”Varhaiskasvatukseen osallistuneet
lapset hallitsevat muita todennäköisemmin koulunaloituksessa tarvittavat
taidot, jäävät harvemmin luokalle ja jättävät harvemmin koulun kesken,
paljastaa tutkimus.”
Alan
keskustelussa yleinen viite on myös ”Heckmanin käyrä”. Sen mukaan tuotot yli elinkaaren ovat suurelta
osin seurausta onnistumisista varhaiskasvatuksessa. OECD:n mukaan Jokainen
varhaiskasvatukseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin seitsenkertaisesti.
Tällä
hetkellä suomalainen lapsi pääsee varhaiskasvatukseen eurooppalaista kaveriaan
epätodennäköisemmin ja varhaiskasvatukseen osallistumisessa olemme
merkittävästi muita Pohjoismaita jäljessä. On korkea aika kuroa tämä ero
umpeen.
Mitä on
lapsen etu?
On toki
totta, että varhaiskasvatusta voidaan tarjota myös kotihoidossa oleville
lapsille, mutta vain osittain ja aina vain sekavamman järjestelmän puitteissa.
Se ei olisi sen enempää lasten kuin heitä hoitavien, yleensä äitien, etu.
On myös
totta, että varhaiskasvatuksen sisällöstä lapsen iän mukaan pitää keskustella.
Mutta ei se keskustelu oikeuta koko varhaiskasvatusjärjestelmän ja sen
perusteiden kyseenalaistamiseen. Eihän peruskoulunkaan vaihtoehto ole kotikoulu,
vaikka joku siinä mahdollisesti säästäisikin.
Jos
yhteisenä tavoitteenamme on eriarvoisuuskehityksen pysäyttäminen ja lapsen
kasvu täyteen mittaansa, pedagogisesti perusteltua varhaiskasvatusta pitäisi
olla tarjolla, kuten muissakin Pohjoismassa on, ainakin 90 prosentille
ikäluokasta.
Jos joku
kuitenkin haluaa hoitaa lapsensa kotona, niin sitä tilannetta varten on
olemassa Kelan myöntämä kotihoidon tuki, ilman kunnan erikseen päättämää
kuntalisää. Ja jos kunnalla todellakin on puoli miljoonaa ylimääräistä,
suosittelen varhaiskasvatukseen satsaamista.
Kotihoidon
kuntalisä ei itsessään ole mikään
vetovoimatekijä kuntaan. Varhaiskasvatus,
määrätietoisesti
kehitettynä, voisi olla.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Köyhän
sote odottaa
tekijäänsä (17.12.2017)
Yksi
sote-keskustelussa eniten toistettuja lauseita on se,
että kukkaron paksuus ei saa vaikuttaa sosiaali- ja
terveyshuollon palvelujen
saantiin. Mutta mitä tämä tavoitteen eteen
on käytännössä tehty?
Ei paljoakaan. Se on erikoista, sillä
sosiaaliryhmien
väliset terveyserot ovat Suomessa tunnetusti suuret. Yksi syy
tähän ovat terveydenhoitomaksut,
joita vuonna 2016 meni ulosottoon lähes 400 000
kappaletta. Määrä kasvoi
edellisestä vuodesta lähes 20 prosenttia. Ja kasvun
ennustetaan kasvavan.
Mikä on ongelman koko
Mäntsälässä?
Mäntsälässä
terveyskeskusmaksuja menee vuosittain perintään
vajaa 8 000 euroa. Se, mitä muita terveydenhuollon maksuja
menee ulosottoon, on
arvioitava erikseen. Jos koko maan tiedot suhteutetaan
Mäntsälän
asukasmäärään,
puhutaan noin 50 000 eurosta.
Kelan tilastoista selviää,
että terveydenhoidon menoja
maksetaan myös toimeentulotuella,
Mäntsälässä tänä
vuonna noin 165 000
euron edestä. Tästä
lääkemenojen osuus on puolet, asiakasmaksujen osuus
noin 14
prosenttia ja muiden terveydenhoitomenojen osuus noin 36 prosenttia.
Tänä vuonna tukea maksetaan noin
450 kotitaloudelle,
keskimäärin noin 430 euroa - noin 60 euroa yli maan
keskiarvon. Näiden tulosten
mukaan meillä olisi
Mäntsälässä erityisiä
perusteita miettiä, miten
pienituloisten ihmisten ja kotitalouksien terveyspalvelut jatkossa
turvataan.
Mutta eipä vaan kiinnosta.
Tämä tuli ilmi myös
kunnan talousarvion valmistelussa. Kuten
myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän valtuustossa.
Esityksemme terveyskeskusmaksujen
poistamisesta ei saanut kannatusta. Se on kummallista, sillä
maksut
syrjäyttävät terveyspalveluista juuri
niitä ihmisiä, joita sinne pitäisi saada.
Monissa kunnissa ongelma on tunnustettu ja kauan
sitten, ja myös
korjaustoimiin on ryhdytty. Esimerkiksi Helsingissä
terveyskeskusmaksujen poistamisesta
päätettiin jo vuonna 2012.
Milloin tulee Mäntsälän
vuoro?
Tuleeko koskaan?
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Tämän
valtuustokauden
tärkein asia (31.10.2017)
Marraskuun
valtuustoon on tulossa hyväksyttäväksi
Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän toimivaltaa koskeva sopimus.
Kantaa voi ottaa
vain puolesta tai vastaan. Muutoksia valtuusto ei voi
enää tehdä.
Kirjoitan tästä siksi,
että kysymys on tämän valtuustokauden
tärkeimmästä asiasta. Kirjoitan
myös siksi, että olen itse ollut aiemmin
suosittelemassa
sopimuksen hyväksymistä.
Mikä sopimusesityksessä sitten
tökkii?
Nyt käsiteltäväksi
tuleva sopimus on viime kesänä
hyväksyttyä perussopimusta
täydentävä sopimus. Perussopimuksella me
annoimme
kuntayhtymälle toimivallan sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisestä. Nyt
päätettäväksi tuleva sopimus
täsmentää, miten ja miltä osin
toimivalta siirtyy.
Järjestämisvastuun
siirtämisessä kuntayhtymälle en näe
suurempia ongelmia. Tuotannosta vastaisivat edelleen kunnat. Mutta
kysymys
tuottamisvastuun siirtämisestä on huomattavasti
vaikeampi asia, eikä sen
seurauksista ei ole käyty avointa poliittista keskustelua.
Minusta sopimukseen sisältyvä
neuvotteluvelvoite
tuotantovastuun siirtämisestä kuntayhtymälle
on aidosti vaikea asia. Minusta neuvotteluvelvoite
on käytännössä sopimisvelvoite.
Näin siksi, että yksittäinen kunta tuskin
voi
jäädä sopimuksettomaan tilaan asiassa,
joissa toimivalta on jo siirretty kuntayhtymällä.
Sopimuksen mukaan tuotantovastuu siirtyisi
kuntayhtymälle 1.1.2019,
mutta vain noin vuoden mittaiseksi ajaksi. Tuon vuoden aikana
kuntayhtymällä
olisi valta päättää, miten kunkin
kunnan tarvitsemat palvelut tuotetaan. Mitä
lisäarvoa vuosi 2019 sote-palveluihin toisi?
Tuskin paljoakaan. Sen sijaan moni
lähipalvelu saattaisi
olennaisesti heikentyä, kun kunnalliset palveluketjut
korvataan kuntayhtymän
tuottamille palveluketjuilla, joiden asialliseen
sisäänajoon tarvittaisiin
vuosien työ. Mutta sitä aikaa meillä ei ole.
Vuoden 2020 alusta maakunnan
toimivalta siirtyisi jo maakunnalle.
Tahtotila on, että toimivalta siirtyisi
maakuntaan koko
Keski-Uudenmaan kattavana alueyksikkönä. Mutta
toisaalta, alueyksikön status ei
edellytä tuotantovastuun siirtämistä
kuntayhtymälle vuonna 2019. Mutta se
edellyttää sitä, että kaikki
Uudenmaan liikelaitoksen alueyksiköt jakavat saman
tahtotilan.
Ja siitä taas ei ole
mitään takeita. Läntisestä ja
itäisestä
alueyksiköstä ei googlettamalla
löydä juuri mitään. Ja ilman
niitä ajatus
viidestä uusimaalaisesta alueyksiköstä ei
voi toteutua. Siksi kysymys kuuluu,
onko tuotantovastuun siirtämiselle Keski-Uudenmaan
sote-kuntayhtymälle toiminnallisia
perusteita?
E rkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Mäntsälä aloitti
tasekätkennän (30.3.2017)
Mäntsälän
valtuusto äänesti 27.3. Ehnroosin koulun
rahoituksesta. Ylivoimaisella
enemmistöllä valtuusto päätti,
että rahoitusmuodoksi tulee kiinteistöleasging,
ei normaali taselaina.
Mitä tämä
tarkoittaa?
Tämä
tarkoittaa sitä, että lainanottajana on muodollisesti
leasing-yhtiö, tässä
tapauksessa Kuntarahoitus Oy. Se nostaa lainan, ja merkitsee sen
saatavaksi
omaan taseeseensa. Näin menetellen koulun rahoitus ei
näy velkana Mäntsälän
kunnan taseessa.
Tosiasiallisesti
kaikki vastuu lainanhoidosta jää kuitenkin
Mäntsälän kunnalle. Tosiasiallisesti
kiinteistöleasing tulee Mäntsälän
kunnalle myös kalliimmaksi kuin normaali
taselaina. Leasing-yhtiölle laina taas on täysin
riskitön liiketoimi.
Miksi näin
sitten tehtiin?
Perusteluita
oli kaksi. Ensimmäisen mukaan kuntakonsernin suhteellinen
velka - taseen vieras
pääoma suhteessa käyttötuloihin -
on jo nyt punaisella, eikä lisävelkaa siksi
voida ottaa. Kiinteistöleasing ei velkaantumista
vähennä, pikemminkin päinvastoin.
Tästä
päästäänkin toiseen perusteluun.
Sen mukaan kuntaan muutto voi tyrehtyä, jos
potentiaaliset muuttajat saavat tietää
velkavastuidemme todellisen määrän.
Siksi on parempi siirtää velka taseesta
tuloslaskelmaan ja kirjata
velanlyhennykset leasing-maksuiksi.
Mitä tästä
kaikesta pitäisi sanoa?
Mieleeni
tulee ensimmäisenä Kreikan konservatiivihallitus
vuonna 2001. Todellisen
velkansa salatakseen se osti Goldman Sachs -nimiseltä
amerikkalaiselta
investointipankilta järjestelyn, jolla velat siirrettiin pois
taseesta ja
potentiaalisten sijoittajien tietoisuudesta.
Sen
järjestelyn seurauksena Kreikka pystyi velkaantumaan ilman
että kukaan
velkaantumista huomasi. Edes ministerit eivät tienneet,
missä oikeasti mentiin.
Kunnes korko sitten teki temput, ja loppu onkin taloushistoriaa, jolle
loppua
ei ole näkyvissä.
Pahoin
pelkään, että näin käy
vielä
Mäntsälässäkin. Onhan monia
muitakin kunnassa
suunnitteilla
olevia hankkeita esitetty rahoittaviksi tavoilla, jotka eivät
näy lainoina kunnan
taseessa. Näin menetellen kuntatalouteen rakennetaan kupla,
joka
joskus
varmasti vielä puhkeaa.
Minua
tällainen meno hirvittää.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Terveystalosta
Mäntsälän sote-keskus? (23.3.2017)
Hallituksen esityksen mukaan sote-keskus vastaa kaikista
perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Esityksen mukaan
keskus
voisi olla yksityinen yhtiö, julkinen yhtiö tai
kolmannen sektorin yhtiö.
Millaisesta yhtiöstä
Mäntsälän tapauksessa puhutaan?
Minun tiedossani ei ole yhtään
tehtävään sopivaa kolmannen
sektorin toimijaa. Ja mikäli hallituksen ajama valinnanvapaus
otetaan käyttöön
jo 1.1.2019, on epätodennäköistä,
että julkinen sektori ehtisi uudelleenorganisoida
toimintansa yhtiömuotoisiksi.
Siksi Mäntsälän uusi
sote-keskus olisi mitä ilmeisemmin
yksityinen yhtiö – todennäköisesti
Terveystalo, joka omilla nettisivuillaan
julkaistuissa laskelmissa lähtee siitä, että
yksi lääkäri kahtatuhatta potilasta
kohden riittää. Siten
Mäntsälän kokoista sote-keskusta voisi
ainakin aluksi
pyörittää vain noin 10
lääkäriä.
Ja jos rahoitus tulisi kapitaatiopohjalta, so.
asukasta
kohti laskettuna tukena, ainoa riskitekijä yhtiön
kannattavuudelle olisi
asiakkaiden riittävyys. Mutta tuskin
sitäkään kovin suurena ongelmana voi
pitää, jos julkiset ja kolmannen sektorin
yhtiöt eivät päätetyssä
aikataulussa markkinoille
ehtisi.
Mutta entä sitten se sosiaalipuoli?
Siitä yksityisillä
yhtiöillä ei Suomessa ole juuri
mitään
kokemusta. Eikä sellaista kokemusta muutamassa vuodessa
hankita edes isolla
rahalla. Tähän kohtaan on siis syytä
piirtää kysymysmerkki, sillä hallituksen
esityksen mukaan sote-keskus vastaa myös sosiaalipalveluista.
Jos tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalveluiden
saumaton,
kuten lausuttu on, niin toistaiseksi ei ole esitetty vielä
mitään sellaista
palveluiden organisointitapaa, joka olisi olennaisesti parempi kuin se,
mitä
meillä nyt on. Kymmenissä
työryhmissä mitään
viisastenkiveä ei ole vielä löydetty.
Ydinkysymys on tämä: Kun vain
noin 10 prosenttia
terveyspalvelujen käyttäjistä tarvitsee
myös sosiaalipalveluja, miksi sosiaali-
ja terveyspalveluiden tulisi sijaita samoissa keskuksissa? Yhteys
rekisteritietoihin ja myös vastuuhenkilöihin on
järjestettävissä myös
digitaalisesti.
Minusta tätä pitäisi
vielä miettiä.
Mallia voitaisiin ottaa myös Ruotsista.
Ruotsissa
terveyspalveluiden organisoinnista ja rahoituksesta vastaavat Suomen
maakuntia
vastaavat maakäräjät. Mutta
sosiaalipalveluiden järjestämisestä
vastaavat edelleen
Ruotsin 290 kuntaa, viranomaisvastuulla.
Myönnän toki, että
sosiaalipalveluiden erottaminen sote-paketista
olisi niin suuri muutos, että jo
päätettyä aikataulua olisi pakko muuttaa.
Mutta
hyvä niin, sillä muuten sote-keskus olisi pakko
valita ilman, että mitään
varsinaista kilpailua sote-keskuspalveluiden tuottamisesta olisi
koskaan käyty.
Ja sosiaalipalvelut ostettaisiin alihankintana
ties mistä.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Markkinavuoropuhelua
Mäntsälän tapaan (1.2.2017)
Mäntsälän kuntatekniikan ja
kiinteistönhoidon ulkoistamista
koskeva poliisitutkinta on ollut kiitettävästi
esillä Mäntsälän Uutisissa.
Poliisin
lähes 400-sivuisen esitutkinta-aineiston mukaan syytekynnys ei
ylity. Mutta jos
ulkoistamishanke olisi viety loppuun asti, syytekynnys olisi
mahdollisesti
ylittynyt.
Mutta paljon on vielä
käsittelemättä.
Keskustelu siitä, mikä osuus
tässä sopassa on ns. maan tavalla,
ei ole päässyt vauhtiin. Ja mikä
erikoisinta, Mäntsälän kuntapoliitikot ovat
seuranneet keskustelua vierestä, aivan kuin se ei
heitä koskisikaan. Sen
sijaan, että kissa nostettaisiin pöydälle,
asiasta jupistaan pienissä piireissä
ja luottamuksellisesti.
Kunnan nettisivuille ilmestynyt
puolustuskirjoituskin
poistettiin vain pari tuntia ilmestymisensä jälkeen.
Kirjoituksessa kiellettiin
kaikki väärinkäytökset ja
väitettiin, että ulkoistamishanke oli ihan tavallista
markkinavuoropuhelua.
Mutta ei markkinavuoropuheellakaan ihan kaikkea
voida
selittää.
Itse korruptiotutkimusta harrastaneena
tiedän, että julkisiin
hankintoihin liittyvästä korruptioriskistä
on kirjoitettu Mäntsälän Uutisia
kriittisemmin mm. oikeusministeriön julkaisemassa
Haaste-lehdessä 1/2016. Siinä
lehti vetää yhteen alan tutkimuksen keskeiset
tulokset.
Suurimmaksi huoleksi lehti
nimeää käytännöt, joilla
pyritään
edistämään tietyn toimittajan valintaa. Ja
juuri näin Mäntsälän
ulkoistamishankkeessakin kävi: yksi, monia tarjouskilpailuja
voittanut yritys, päästettiin
kaksoisrooliin, valmistelamaan itseään koskevaa
tarjouspyyntöä.
Näin ei saisi koskaan tapahtua.
Kaikki tämä oli tiedossa ja
syksyllä 2014. Mutta siitä
huolimatta valmistelua jatkettiin. Se, että hanke lopulta
kaatui, ei johtunut
kuntapoliitikoista, vaan Mäntsälän
yrittäjistä. Eikä
heidänkään motiivina ollut
yhden suuryrityksen kaksoisrooli, vaan pelko omien töiden
olennaisesta
vähenemisestä.
Niinpä kysymys kaksoisrooleista on
vielä kokonaan
käsittelemättä. Ja niin on monessa muussakin
kunnassa. Ja siihen asti kysymys
oikeasta ja väärästä on kuin veteen
piirretty viiva.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Sote-soppa ja sattumat (12.1.2017)
Sote-uudistus ei toteuta
säästöjä eikä paranna
hoitoa,
kirjoittavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kolme
nykyistä ja kaksi
eläkkeellä olevaa professoria tai
ylilääkäriä
Lääkäri-lehdessä 10.1. Miten
tähän arvioon pitäisi suhtautua?
Itse otan sen hyvin vakavasti.
Kirjoittajat puhuvat asioista, joiden parissa he
ovat
elämäntyönsä tehneet. Siten
heillä on poliitikkoja parempi ymmärrys
siitä, mitä
valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa aikuisten oikeasti
tarkoittaa.
Eikä se todellakaan tarkoita
sitä kappaletavaratuotannosta
tuttua kilpailuasetelmaa, kuten valintaa erilaisten vessapapereiden
välillä.
Sosiaalinen valinta erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden
välillä on
kokonaan toinen juttu.
Muuten seurauksena on jotakin sellaista, josta
kukaan ei halua
ottaa poliittista vastuuta. Viime viikolla
tämän tunnusti myös ex
ministeri Jan Vapaavuori. Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiirin professorit sanovat tämän
vielä selvemmin.
Kysymys on tästä.
Jos palvelua tarjoavan yksikön tulot
riippuvat
tutkimuksen
ja hoidon kokonaiskustannuksien
säästöistä, voi
potilas jäädä vaille
tarvitsemaansa hoitoa. Siitä taas seuraa kiireellisen hoidon
ja
korvattavien
potilasvahinkojen määrän kasvu. Ja
säästöjen sijasta käteen
jäävät
lisääntyneet
kustannukset.
Markkinat itsessään
eivät ota kantaa
siihen, millaista
hoidon tai palvelun pitäisi kussakin
palveluryhmässä
olla. Tämä asia pitäisi
päättää
lainsäädännössä.
Mutta kuinkas päätät, jos valinnanvapauden
taloudellisia
ja sosiaalisia seurauksia ei etukäteen tunneta.
Osittain puutteellista
tietämystä voidaan toki lisätä
alueellisin
kokeiluin, kuten eräät taloustieteilijät
ovat ehdottaneet. He eivät suosittele
markkinoiden avaamista koko maassa ennen kuin joissakin osissa Suomea
on
testattu, miten markkinat
käytännössä toimivat. Mutta kokeilutietokin
auttaa vain lyhyellä aikavälillä.
Pitkällä
aikavälillä sosiaali- ja terveyspalvelut
kasaantuisivat
suurille toimijoille aivan samalla tavalla kuin muissakin palveluissa
on
tapahtunut. Sen seurauksena kilpailu vähenisi ja lopulta
sote-palvelujen tuotannosta
ja hinnoittelusta vastaisi
käytännössä suurten
yhtiöiden keskinäisiä etuja
valvova kartelli.
En usko, että kovin moni poliitikko
tätä tietoisesti
tavoittelee. Mutta siitä huolimatta se on
todennäköinen tulema valinnanvapauden
markkinaehtoisesta toimeenpanosta.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Mihin
unohtui kuntakonsernin velkaantuminen? (22.11.2016)
Syksyn
lehdet ovat varoitelleet
kuntatalouden velkaantumisesta. Eivätkä varmasti
yhtään liian aikaisin. Mutta minne pohdinnoista on
unohtunut
konsernitalous?
Uuden, vuoden 2017 kesäkuussa voimaan
astuvan
kuntalain mukaan valtuutetuilla on vastuu myös
konsernitalouden
ohjaamisesta. Myös sen pitäisi olla
hyppysissä, jotta
toiminta kussakin kunnassa voisi edetä valitun strategian
asettamassa suunnassa.
Tämä koskee myös
kotikuntaani Mäntsälää.
Se, että
Mäntsälän kuntatalous on
velkaantunut, on totta. Mutta totta on myös se, että
velka
syntyy pääosin koulurakennushankkeista.
Rakennushankkeiden
laajuudesta ja siitä, mitkä tekijät niihin
lopulta
johtivat, voidaan toki kiistellä, ja niin on myös
tehty.
Esimerkiksi Riihenmäen ja
Hyökännummen
koulujen rakentamistavasta, laajuudesta ja rahoitustavasta
päätettiin lopulta yhden
porvariäänen
enemmistöllä. Näistä kahdesta
elinkaarihankkeesta
tuli Mäntsälän kunnalle lähes 70
miljoonan
rahoitusvastuut.
Mutta myös
Mäntsälän konsernitalous on velkaantunut.
Ja on tärkeää huomata,
että
velkaantuminen kuntakonsernissa etenee samaa tahtia kuntatalouden
kanssa. Ensi vuonna kuntatalouden osuus nousee noin puoleen kaikista
veloista, mutta pysyy sen jälkeen samalla tasossa
vuosikymmenen
loppuun asti.
Mistä kuntakonsernin velkaantuminen
johtuu?
Siitä kunnanvaltuutetuilla on todella
huonot tiedot.
Eikä tiedossani ole mitään sellaista, joka
tietoisuuden
seuraavan puolen vuoden aikana nostaisi uudelle, uuden kuntalain
edellyttämälle tasolle. Taloussuunnitelmissa kunnan
tytäryhtiöt esitellään
ikään kuin niiden
toiminta ei valtuutetuille kuuluisi.
En tiedä, miten tämä
ongelmaa aiotaan
ratkaista. Mutta sen toki tiedän, että kuntakonsernin
toiminta on tehtävä samalla tavalla julkiseksi kuin
kuntatalouskin on. Muuten uuden kuntalain tavoite ei voi toteutua.
Eikö tästäkin
ongelmasta pitäisi
keskustella? Eikö tästä olisi
pitänyt keskustella
jo vuosia sitten?
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Oma vesi ja vesihuolto (7.7.2016)
MU
kirjoitti
kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa
hyväksytystä
vesihuollon kehittämisstrategiasta. Ja ihan
kiinnostavasti
kirjoittikin, paitsi että kysymys oman pohjaveden
riittävyydestä ei noussut esille.
Miksi oman pohjaveden
riittävyydestä pitäisi kirjoittaa?
Itse näen ainakin kaksi syytä.
Jaksolla 2015
– 2040 ostoveden osuus
vedensyötöstä tulee
ennusteen mukaan kasvamaan lähes kolminkertaiseksi, 13
prosentista
37 prosenttiin. Näin suuri riippuvuus lähikuntien
tuottamasta
vedestä tekee vesihuoltomme haavoittuvaksi tilanteissa, joissa
muutkin kunnat tarvitsevat lisävettä samanaikaisesti.
Toinen syy on raha. Ostovesi on itse tuotettua
kalliimpaa.
Jos hintaero on karkeasti luokkaa 0,4 euroa vesikuutio,
tarkoittaa
tämä vuositasolla noin 100 000 € vuotuista
lisäkustannusta, jos ostoveden
määrä on 700
kuutiota vuodessa. Sille rahalle löytyisi varmasti
käyttöä monessa kuntamme
vesiosuuskunnassa.
Monissa muissa kunnissa vesiomavaraisuuden
vahvistaminen
on ollut tietoinen strateginen valinta, jonka myötä
kysymys
omien pohjavesivarojen kehittämisestä on saanut
ansaitsemansa
arvon kunnallisessa päätöksenteossa.
Mäntsälässä näin ei ole
käynyt.
Miksi ei ole?
Sitä minä en tiedä.
Mutta sen kuitenkin
tiedän, että
Mäntsälässä – toisin
kuin muissa tietooni tulleissa kunnissa - sallitaan lietelannan
levittäminen jopa pohjavesialueille. Omalla tavallaan
tällainen linjaus kielii siitä, että kysymys
omien
pohjavesivarojen kehittämisestä ei ole saanut
vielä
arvoistaan kohtelua.
Siksi arvelen, että vesihuollon
kehittämisstrategiaan on vielä palattava.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Varhaiskasvatuksesta
tuli hallituskysymys (19.3.2016)
Ensi maanantaina
Mäntsälän kunnanvaltuusto
äänestää varhaiskasvatuksen
hoitoryhmien koosta ja
kotona olevien vanhempien lasten oikeudesta kokoaikaiseen hoitoon
1.8.2016 lähtien.
Kyseessä on ns.
säästölaki, ja
sellaisena sitä pitäisi myös
käsitellä.
Kunnanhallituksen päätösesitys on
nähtävänä kunnan nettisivuilla.
Viime maanantaina
kunnanhallitus äänesti luvuin 6-3. Itse
esittämääni vaihtoehtoista
esitystä, että
kunta jatkaa kuten tähänkin asti, kannattivat Heta
Ravolainen-Rinne ja Markku Laine.
Voittavalla,
säästöjä ajavalla
kannalla olivat maan hallitusta edustavat poliittiset tahot. Ja
näin näyttäisi käyneen
myös monissa muissa
asiasta äänestäneistä kunnista.
Kunnan oikeudesta
päättää varhaiskasvatuksensa
toimeenpanosta on
siten tullut hallituskysymys myös
Mäntsälässä.
Mitä
säästäjät voittivat?
Mäntsälän kuntapolitiikka
–palstalla
käydyssä keskustelussa
säästöiksi on
ilmoitettu satojatuhansia euroja. Toisaalta – näin
siellä väitetään –
hoito-oikeuden rajaaminen
koskisi vain noin 15 lasta. Heidän osaltaan viimeisen sanan
sanoisi viranomainen.
Minusta tässä haukutaan
väärää puuta.
Itsekin jonkin verran asiaa tutkineena tiedän, että
varhaiskasvatus jos mikä on tärkeää
lapsen
myöhemmän kehityksen kannalta. Alan tutkimuksessa
tämä tulos tunnetaan Heckmannin
käyränä. Sen
mukaan myöhemmästä koulutuksesta
hyötyvät
eniten ne, jotka ovat saaneet parasta varhaiskasvatusta.
Ja toisinpäin. Saamatta
jääneen
varhaiskasvatuksen seurauksista kärsivät eniten ne,
jotka
sitä olisivat eniten tarvinneet.
Tällaisiin
säästöihin meillä ei ole varaa.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Päivähoito-oikeuden
rajausta ei tarvitse hyväksyä (12.12.2015)
Pääministeri Juha Sipilän
hallituksen suunnitelmat romuttaa
lasten oikeus tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen on huonoa
perhepolitiikkaa. Esityksellä
ei ole olennaisia valtiotaloudellisia vaikutuksia, mutta sosiaaliset
vaikutukset ovat huomattavat.
Lakiesityksen mukaan työttömien
tai vanhempainvapaalla
olevien lapsilla ei olisi jatkossa mahdollisuutta samanlaiseen
päivähoito-oikeuteen kuin
työllisillä. Ei olisi
myöskään oikeutta esiopetuksen
tai perusopetuksen lisäksi
järjestettävään osa-aikaiseen
varhaiskasvatukseen.
Hallitusohjelman mukaisesti subjektiivinen
päivähoito-oikeus
rajataan puolipäiväiseksi silloin, kun toinen
vanhemmista hoitaa perheen toista
lasta äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella.
Vastaava rajaus
tehdään yksityisen hoidon tukeen.
Esitystä perustellaan
säästösyillä,
kasvatustieteellisiä
perusteita sillä ei ole. Päiväkoti suojaa
lapsia, kun kotona on ongelmia. On siten
syytä uskoa, että lyhyellä
aikavälillä saavutetut
säästöt tullaan pitkällä
aikavälillä maksamaan moninkertaisesti takaisin
erilaisina korjaavina
palveluina.
Tästä on myös
taloustieteellistä näyttöä.
Nobel-palkitun
taloustieteilijä James Heckmanin mukaan varhaiskasvatukseen
sijoitetut eurot
saadaan seitsenkertaisesti takaisin. Sijoitus varhaiskasvatukseen on
sijoitus
tulevaisuuteen – yksi parhaimmista sijoituksista,
mitä yhteiskunta voi tehdä.
Säästöjen sijaan lailla
synnytetään uutta byrokratiaa ja
perheiden kyttäystä.
Päivähoito-oikeuden rajaamisen lisäksi
hallitus on nimittäin
kasvattamassa päiväkotien ryhmäkokoja,
korottamassa päivähoitomaksuja ja
koululaisten iltapäiväkerhojen maksuja.
Vasemmistoliiton mielestä
päivähoidon rajausta ei tarvitse
hyväksyä. Mitä useampi kunta
kieltäytyy toimeenpanemasta päivähoidon
heikennyksiä, sitä useamman
syrjäytymisvaarassa olevan lapsen mahdollisuudet
paranevat.
Monet kunnat ovatkin ottaneet aloitteen omiin
käsiinsä.
Esimerkiksi Helsinki, Kotka, Tampere, Hämeenlinna ja
Valkeakoski ovat jo
päättäneet, että ne eivät
tee hallituksen suunnittelemia varhaiskasvatusleikkauksia.
Ei
Mäntsälänkään
pitäisi tehdä.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Sote,
valinnanvapaus
ja hankintalaki (28.11.2015)
Yksi osa sote-soppaa on vapaus valita palvelujen tuottaja.
Millaisesta
valintaprosessista tässä puhutaan?
Uhkakuvaksi on nostettu se, että veroparatiiseista
käsin
operoivat yhtiöt nappaavat markkinat
yhtiöiltä, joiden veropositio on
läpinäkyvä ja Suomen verolakien mukainen.
Onko tämä uhkakuva aiheellinen?
Se on sitä mitä suurimmassa
määrin. Tähän viittaavat
kokemukset monista muista maista. Ja siihen viittaa myös se
tapa, jolla tätä
uhkakuvaa on suomalaisessa keskustelussa vähätelty.
On annettu ymmärtää, että
tämä uhkakuva voitaisiin poissulkea
erillislainsäädännöllä.
Suomi ei nähdäkseni voi laatia
sellaista
erillislainsäädäntöä, joka
on ristiriidassa julkisia hankintoja koskevan
lainsäädäntömme kanssa. Ja oma
lainsäädäntömme taas ei voi olla
ristiriidassa EU:n
julkisia hankintoja säätelevän
hankintadirektiivin kanssa.
Sipilän hallituksen valmistelema, EU:n
hankintadirektiiviin
2014 perustuva hankintalakiesitys on menossa eduskuntaan ilman
EU-direktiivin
artiklan 77 tarjoamaa mahdollisuutta suosia pieniä ja
keskisuuria yrityksiä sosiaali-
ja terveyspalveluiden tuottamista koskevissa hankinnoissa.
Mitä tästä seuraa?
Tästä seuraa se, että
veroparatiiseja hyödyntävät
kansainväliset, aggressiivisen verosuunnittelun omaksuneet
terveysalan
suuryritykset saavat kilpailutuksessa suhteettoman suuren edun
paikallisiin
tuottajiin verrattuna – niin
Mäntsälässä kuin muuallakin.
Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan on
kirjattu, että
hankintalaki uudistetaan kansallista etua ja kansalaisten hyvinvointia
tukevaksi. Jotta tämä tavoite voisi toteutua,
sosiaali- ja terveyspalvelujen
tuottamista koskevia sopimuksia tulisi tehdä vain
yhteiskunnalliset
velvoitteensa hoitaneiden tahojen kanssa.
Jos näitä korjauksia ei
lakiesitykseen tehdä, uhkakuvan
toteutumista on vaikea estää.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Mitä
mieltä
tehokkaasta katumisesta? (18.4.2015)
Pankkisalaisuus vuotaa, ja hyvä niin.
Näiden vuotojen
pelossa veronkierron ammattilaiset ovat halukkaita kotouttamaan
rahojaan
veroparatiiseista. Mutta vain sillä ehdolla, että
rikostutkintaa ei
käynnistetä.
Että rikoksesta selviäisi
jälkiveroilla.
Ammattislangissa tätä kutsutaan
tehokkaan katumisen ohjelmaksi.
Sellainen ohjelma on valmisteilla myös suomalaisille
veroketkuille. Sitä
koskeva laki on jo likimain valmis, ja valtiovarainministeriön
laatiman valmistelumuistion
(VM148:00/2014) mukaan lain pitäisi astua voimaan ensi vuoden
alusta.
Miksi tämä valmistelu on ollut
salaista?
Sitä minä en tiedä.
Mutta minun mielestäni tämän mittaluokan
asioista pitäisi käydä avoin keskustelu
myös vaalien alla. Asiahan on läpeensä
poliittinen, ja sellaisena sitä pitäisi myös
käsitellä. Olisi myös otettava
kantaa siihen, miten veronkierron katuminen istuu suomalaiseen
oikeusjärjestelmään.
Minusta tässä ollaan nyt tosi
heikoilla jäillä, ja varsin
ongelmallisin perustein. Ainoa syy hyvinkin suunnitelmalliseen ja
pitkäkestoiseen veronkiertoon syyllistyneiden veropakolaisten
suosimiseen on se,
että he edustavat tämän maan suurituloisia,
maan eliittiä.
Yksi heistä on Casimir Ehnrooth.
Hänen rahojaan löytyi
Liechtenstanilaisesta LGT-pankista noin 10 miljoonan euron
edestä. Hän selvisi
ketkuilustaan lievällä jälkiverolla, vaikka
hän ei nähnyt omassa toiminnassaan
mitään väärää.
Hän jopa kielsi tietävänsä, kuka ne
rahat sinne oli
kätkenyt.
Minusta tämä kielii
siitä, että ammattimaiset
veronkiertäjät
eivät katumusta tunne, tehokkaasta katumisesta puhumattakaan.
He jos ketkä ovat
yhteiskuntamme vapaamatkustajia. Ja sellaisina heitä
pitäisi myös käsitellä.
Ei kun tutkintaan.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Borg
tuli järkiinsä, entä
muut? (14.4.2015)
Pari viikkoa sitten herrat Anders Borg ja Juhana Vartiainen
esittelivät ehdotuksensa strategiaksi Suomelle. Ehdotuksessa
suositeltiin rajuja,
”rakenteellisia” leikkauksia. Nyt, pari viikkoa
myöhemmin, Borg on toista
mieltä.
Mistä tämä
takinkäännös kielii?
Se kielii epäonnistuneesta
silmänkääntötempusta. Vaalien
alla käytävä talouspuhe yritettiin raamittaa
siten, että talouskasvu ja
työllisyys edellyttävät rakenteiden
uusimista, eli leikkauksia. Ja katso,
vähältä piti. Melkein kaikki puolueet
käyttäytyivät toivotulla tavalla, ja
esittivät mittavia leikkauksia.
Vasemmistoliitto ei esittänyt - ei,
vaikka kaikki
satiiriohjelmat Uutisvuodosta YleLeaksiin ja lehdet Helsingin Sanomista
Kauppalehteen tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta rokottivat. En
muista, että yhtä
köykäisin eväin olisi
tässä maassa yhtään puoluetta
vielä näin pahasti nuijittu.
Mutta sitten kaikki muuttui.
Koko joukko Suomen kärkiekonomisteja
heräsi talviuniltaan
julistamaan, että julkista kulutusta ja tulonsiirtoja
leikkaamalla taantumastamme
tulisi pitkäkestoinen, so. rakenteellinen ongelma. Ja
että taloustoiminnan
ylläpitäminen valtion ottamalla velalla ei ole meille
mikään riski.
Päinvastoin. Niiden avulla voitaisiin
estää
talouden
supistuminen, työttömyyden raju kasvu ja
pitkittyminen
– siis jotakin
sellaista, jota meidän ei pitäisi lapsillemme
perinnöksi
jättää. Lasku siitä
perinnöstä
kun olisi ihan toista luokkaa kuin nollakorolla otetun lainan
kustannukset.
Tätä mieltä on nyt
myös Anders Borg.
Mutta mitä mieltä on kokoomuksen
Stubb, joka järjettömän
strategian tilasi? Ja mitä mieltä ovat SDP,
Vihreät, Perusuomalaiset ja Keskusta,
jotka leikkauksia edelleen esittävät?
Minusta kansalaisilla on oikeus
tietää.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Läpinäkyvyyttä
Ruotsin mitalla? (1.4.2015)
Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden valtuustoryhmien ym.
valtuustoaloite
valtuutettujen tiedonsaantioikeudesta kunnallisiin
osakeyhtiöihin todettiin
loppuun käsitellyksi. Kunnan mielestä julkisuus
saavutetaan eräillä
konserniohjeen täsmennyksillä ja avoimella
tytäryhtiötiedottamisella.
Olen toista mieltä. Ja samaa
mieltä kanssani ovat
Vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden valtuustoryhmät,
jotka uudessa, viime
kokouksessa jätetyssä valtuustoaloitteessaan
asettivat tavoitteeksi ns. Ruotsin
mallin.
Mikä on Ruotsin malli?
Ruotsin mallissa kunnallisiin
osakeyhtiöihin sovelletaan
julkisuuslakia ikään kuin yhtiöt olisivat
kunnallisia liikelaitoksia.
Käytännössä tämä
tarkoittaa esityslistojen ja
päätösluetteloiden
yleisöjulkisuutta. Mahdollisiin liikesalaisuuksiin
vetoaminen ei
salaamisperusteeksi riitä.
Se tarkoittaa myös sitä,
että myös kuntalaisilla on
mahdollisuus arvioida julkista tehtävää
hoitavien yhtiöidensä toimintaa
riippumatta siitä, kuuluvatko he mahdollisesti johonkin
luotettavien ihmisten
joukkoon. Tätä seikkaa kunnan vastauksessa edelliseen
aloitteeseemme ei
lainkaan arvioitu.
Osakeyhtiölaki
sinällään ei estä
Mäntsälän kuntaa esitetyn
kaltaisesta menettelystä.
Esittämällämme tavalla menetellen
Mäntsälän kunta
ottaisi paikkansa yleisöjulkisuuden eturintamasta. Ja niin
halutessaan
Mäntsälän kunta voisi
esittää oman mallinsa
käyttöön ottoa koko maassa.
Onko tämä liikaa vaadittu?
Tuskinpa vaan. Kun se ei ollut
sitä Ruotsissa, niin miksi se olisi sitä Suomessa?
Tämä kysymys on jo esitetty
monissa Suomen kunnissa.
Ja nyt se on esitetty myös
Mäntsälässä.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Kunnanhallitus
äänesti lomautuksista (15.3.2015)
Kysymys kunnan säästöistä
lomauttamalla ratkaistiin viime
maanantaina äänestämällä.
Lomautusten kannalla kunnanhallituksessa olivat
Keskustan ja kokoomuksen edustajat. Lomautuksia vastaan
äänestivät SDP:n, Vasemmistoliiton
ja Perussuomalaisten edustajat.
Äänestystuloksen
taustalta löytyvät hyvin erilaiset
käsitykset kunnan taloudellisesta tilasta. Se, että
viime vuoden toimintakate
oli 3.6 miljoonaa odotettua parempi, kielii ennustamisen vaikeudesta.
Olemme
itse huomanneet, että tulo- ja menoarvion ennustevirhe on noin
kolme miljoonaa
suuntaansa. Ja tälle vuodelle ennakoitu noin 1,3 miljoonan
alijäämä on selvästi
tätä ennustevirhettä pienempi.
Siksi ei ole kovin
neuvokasta perustella lomautuksia
pientä alijäämää
koskevalla ennusteella. Ja vaikka ennuste tänä vuonna
pilkulleen toteutuisikin, lomautusten pitäisi olla se
viimesijainen keino
tasapainottaa kunnan talous. Periaatteessa tämä
ajatus on yleisesti hyväksytty.
Mutta käytännössä näin ei
ole.
Mitä
äänestyspäätöksestä
sitten seuraa?
Se
jää nähtäväksi.
Lomautuspäätös vaatii vielä
toimeenpanosuunnitelman, jonka teko on aidosti vaikea asia. Se on
räätälöitävä
siten, että se käy kaikille
henkilöstöryhmille, ei vaaranna palvelujen
saatavuutta tai heikennä työilmapiiriä.
Tätä
kirjoittaessamme emme tiedä, miten sellainen sopimuspohja
rakennetaan.
Heta
Ravolainen-Rinne, SDP
Erkki Laukkanen, Vas.
Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen on ideologinen valinta (5.3.2015)
Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Asko Eerola (Kok.) antoi
viime viikonlopun lehdessä
ymmärtää, että kuntatalouden
tervehdyttäminen
edellyttää kunnallisten palvelujen ulkoistamista.
No, ei varmasti edellytä.
Tämä
päätelmä on vedettävissä
myös Matti Ylösen ja Hanna
Kuuselan toimittamasta Ulkoistajan ja
yhtiöittäjän käsikirjasta. Kirjan
mukaan julkisen sektorin ostot
yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta kasvoivat
vuosien 2006 ja 2013 välillä noin 69 prosenttia,
ilman näyttöä toiminnan
tehostumisesta.
Kunnan kokonaisedun kannalta ulkoistaminen on
riskibisnestä.
Kunnat ovat toki voineet säästää
yhdellä momentilla, mutta muilla momenteilla
kustannukset ovat usein kasvaneet jopa
säästöä enemmän. Ja
mitä enemmän on
yhtiöitetty, sitä heikommaksi on tullut kustannusten
kontrollointikyky.
Ja taloudenpidon lisäksi kärsii
myös demokratia.
Kunnan omassa toiminnassa ja liikelaitoksissa
päätöksenteon
on oltava julkista. Esityslistat ja pöytäkirjat ovat
julkisesti nähtävillä.
Osakeyhtiöissä näin ei ole. Niiden toimintaa
voi seurata vain yhtiön hallitus,
ja omistajat saavat tietoa vain välillisesti. Todellisia
vallankäyttäjiä on yleensä
vain pari ”vahvaa miestä”.
Asko Eerola on ilmeisesti yksi heistä.
Muuten on vaikea
ymmärtää sitä tulkintaetuoikeutta,
jonka hän ns. rakenteellisten uudistusten
valmistelussa on ottanut. Hän katsoo voivansa tulkita asioita
meidän kaikkien
nimissä, meidän kaikkien puolesta ja ilmeisesti
myös meidän kaikkien parhaaksi.
Kuka hänelle on kaiken
tämän vallan ja viisauden antanut?
Sitä minä en tiedä.
Eikä näytä tietävän moni
muukaan, vaikka
valtuutuksen kirjallista muotoilua on
peräänkuulutettu jo viikkojen ajan.
Eräässä puolijulkisessa
kommentissaan
kunnanjohtaja Esko Kairesalo oli ottavinaan valtuutuksen omaan
piikkiinsä.
Mutta enpä tiedä, kovin epäselväksi
sekin muotoilu jäi.
tse olen taipuvainen uskomaan, että
kyseessä oli
ideologinen valtuutus. Tästä kielii myös se
tapa, jolla Eerola tapahtumien
kulkua ja niihin vaikuttaneita tekijöitä
selvittää. Kirjoituksensa lopussa hän
esimerkiksi valistaa, että palvelujen tuottaminen kunnan
omalla organisaatiolla
ei voi olla itsetarkoitus.
No, ei varmasti olekaan. Mutta ei itsetarkoitus
voi olla
myöskään kunnallisten palveluiden
ulkoistaminen.
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Minne SOTE-keskustelusta
unohtuivat sosiaali- ja perhepalvelut? (4.2.2015)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen
uusi
järjestämislaki (SOTE) astuu voimaan vuonna 2016.
Tuotantoalueet aloittavat vuotta myöhemmin. Mitä se
tarkoittaa sosiaali- ja perhepalveluiden osalta?
Sitä me emme tiedä.
Lähes kaikki julkinen keskustelu on
käyty
terveydenhuollon ehdoilla. Se on erikoista, sillä uudet
SOTE-tuotantoalueet tuottavat jatkossa myös sosiaali- ja
perhepalvelut kehdosta hautaan. Eikä niitä palveluja
tuoteta
samalla logiikalla kuin terveyspalvelut tuotetaan.
Sosiaali- ja perhepalvelujen tuottamisvastuuta ei
esimerkiksi voi jakaa samalla tavalla julkisen ja yksityisen
tuottajatahon kanssa. Siellä on paljon palveluita, joiden
saaminen
edellyttää
viranhaltijapäätöstä, joita
yksityisellä puolella ei voida tehdä.
Sosiaali- ja perhepalvelut nivoutuvat
myös tiiviisti
yhteen kuntien muiden palvelujen kanssa. Siksi useissa kunnissa on jo
vuosia tehty töitä, jotta perheiden palveluista
saadaan
toimivia kokonaisuuksia ja pystytään puuttumaan
mahdollisiin
ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa. Miten tämä
ennaltaehkäisevä työ jatkuu uusilla
tuotantoalueilla?
Toinen ongelma koskee sosiaali- ja
perhepalveluiden rahoittamista.
Jatkossa ne kunnat, jotka ovat
saaneet
palvelunsa toimimaan, joutuvat maksamaan enemmän. Otetaanko
puuttuvat varat ennalta ehkäisevistä palveluista,
kuten
koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta tai liikunta- ja nuorisopalveluista?
Kolmas kysymys koskee työ- ja
sosiaalihallinnon
rajalla keikkuvia tehtäviä, kuten vastuuta vaikeasti
työllistettävien sosiaalipalvelujen
järjestämistä.
Missä asennossa näiden asioiden
valmistelu on Mäntsälässä?
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
EU sahaa omaa oksaansa, myös
Mäntsälässä (25.1.2015)
Keskustelu kunnallisten
liikelaitosten
yhtiöittämisestä jatkuu. Tapetilla on
edelleen kysymys,
miksi kunnallisia liikelaitoksia yhtiöidään
nimenomaan
osakeyhtöiksi (MU 17.-18.1.).
Se on hyvä kysymys.
Syyskuun 1. päivänä
2013 voimaan tulleen
kuntalain 2 a §:n mukaan kunnan on
yhtiöitettävä
sellainen toiminta, joka kilpailee yksityisten toimijoiden kanssa
markkinoilla. Lakimuutos pohjautuu Euroopan komission
päätökseen 2008/765/EY sekä
Euroopan komission
kirjeeseen 14/04/2010*D/6678.
Yhtiöittämisperusteita oli
kaksi: kunnallisten
liikelaitosten kevyempi verokohtelu ja se, että ne
eivät voi
mennä konkurssiin. Vaan kuinka sitten
kävikään?
Kävi niin, että molemmat
yhtiöittämisen perusteet
vesittyivät mm. siinä tavassa, jolla
yhtiöittäminen
Mäntsälässä tehtiin.
Uusi, kunnallisten
tytäryhtiöiden
omistajayhtiönä toimiva
Mäntsälän
Kuntayhtiöt Oy, ei maksa veroja edes sitä,
mitä
liikelaitokset ovat tähän mennessä
maksaneet. Ja
mitä konkurssiriskiin tulee, niin se on kuitattu
Kuntayhtiöt
Oy:lle annetulla pääomalainalla.
Mikä siis
käytännössä muuttui?
Ei juuri mikään - ei ainakaan
niiden ongelmien
osalta, jotka komissio halusi korjata. Samalla syntyi kuitenkin koko
joukko uusia ongelmia, joiden ratkaisu jää
kansallisen
harkinnan varaan. Kuten ovat jääneet mm. Saksassa,
jossa
suunnaksi on tullut kunnallisen bisneksen uuskunnallistaminen.
Yksi uusi ongelma koskee julkisuusperiaatteen
soveltamista
kunnallisissa osakeyhtiöissä, toinen
näkemyserojen
käsittelyä kunnallisen osakeyhtiön
hallituksessa. Ja
toki muitakin ongelmia on, myös sellaisia joille ei
ole
vielä ymmärrettävää
ilmaisumuotoa
löytynyt.
Toivottavasti Mäntsälä
ymmärtää vastuunsa näiden ongelmien
hahmottamisessa
ja ratkaisemisessa. EU:sta ei siihen
selvästikään
ole.
Tilanne on nyt aidosti auki.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Puretaan, kunnostetaan,
puretaan… (17.12.2014)
Näin se näyttäisi menevän
Mäntsälän Keskuskadun numeroissa
17 ja 19. Tieto vuokratalojen purkamisesta uutisoitiin
tässä lehdessä jo 12.7.2013.
Sen jälkeen asukkaita on pidetty
löysässä hirressä siitä
mitä tuleman pitää.
Vielä tänä syksynä on jaettu
useampia tiedotteita, joissa purkamisen sijasta
puhutaan kiinteistöjen kunnostamisesta.
Tiedotteiden perusteella on
mahdotonta varmuudella anoa,
missä tarkoituksessa kunnostustöitä on
tarkoitus
tehdä. Mutta vaikutelmaksi
jää, että niitä
tehdään vain siksi,
että kunnostustöitä voitaisiin
käyttää
vuokrankorotuksen perusteena.
Mistä tässä
vehtaamisessa oikein on kysymys?
Kysyin tätä
Mäntsälän valtuuston kyselytunnilla
siinä
toivossa, että Mäntsälän
Vuokra-asunnot Oy:n edustajat tulisivat
selvittämään
asiaa valtuustoon. Mutta eivät tulleet. Vastaajan paikalle
asettui
hallintojohtaja Esa Siikaluoma, joka vihkosta lukien toi
yhtiön terveiset.
Ei hyvä, ei vastaajan osalta,
eikä myöskään vastauksen
osalta. Siitä, mitä kiinteistöille
tehdään ja milloin tehdään,
tietomme ei
lisääntynyt. Näin asiasta ovat
viestittäneet myös ne asukkaat, jotka asian
selvittämistä alun perin pyysivät.
Mistä tämä kaikki
sitten kielii?
Minusta tämä kielii heikosta
asukasdemokratiasta. Yhteishallintolain
mukainen asukasdemokratia tarkoittaa
käytännössä sitä,
että asukkailla on
oikeus saada tietoa, osallistua valmisteluun, antaa lausuntoja
sekä valvoa ja
päättää eräistä
laissa mainituista asioista.
Miksi nämä oikeudet
eivät toteudu Mäntsälän
Vuokra-asunnot
Oy:ssä?
Erkki
Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Holding-yhtiö ei tarvitse toimitusjohtajaa
(13.11.2014)
Kaislikossa suhisee, kun
Mäntsälän Kuntayhtiöt Oy:lle
etsitään toimitusjohtajaa. Kukaan ei kuitenkaan
näytä kysyvän, mihin sellaista
tarvitaan.
Mistä
tässä oikein on kysymys?
Kun
Mäntsälän Sähkö Oy:n ja
Mäntsälän vesi Oy:n kattava
holding-yhtiö syksyllä 2012 perustettiin, opponentit
kysyivät, mihin sellaista
tarvitaan. Vastaus oli, että yhteisöverojen
minimointiin. Kukaan ei silloin
esittänyt, että holding itsessään
ottaisi roolia sen enempää veden kuin
sähkönkään toimialoista. Vastuun
niistä piti jäädä veden ja
sähkön
hallituksille ja toimitusjohtajille. Sama asia kerrottiin
toimitusjohtaja Esa
Muukan suulla holding-infossa 11.8. Esa Muukan mukaan yhtiöt
jatkavat ikään
kuin ne olisivat kunnallisia liikelaitoksia.
Tätä
taustaa vasten Esa Muukan palkitseminen – niin asia
on minulle esitelty – holding-yhtiön
toimitusjohtajuudella, poikkeaa
siitä, mitä meille valtuutetuille on kerrottu.
Tämä päätelmä
pätee myös
siinä tapauksessa, että valinta
päätyisi lopulta johonkin toiseen
henkilöön.
Tämän ymmärtämiseksi on
palautettava mieleen, mitä holding-yhtiöllä
tarkoitetaan.
”Holdingyhtiö
on yhtiö, jonka tarkoitus on toisen yhtiön tai
yhtiöiden omistaminen, hallitseminen ja valvominen.”
Ei näiden tehtävien hoitamista
varten tarvita uutta ja ilmeisen kallista toimitusjohtajaa. Jos joku on
pakko
palkata, niin kirjanpitäjä riittää
ihan hyvin. Hänen tehtävänsä on
yhdessä
valitun tillitoimiston kanssa pitää huoli
siitä, että varovastuut minimoidaan.
Ja tarvittaessa kirjanpitokin voidaan ulkoistaa.
Kiinnostaisi kovasti
tietää, mistä valtuutus
toimitusjohtajan etsimiseen on tullut. Minun mielestäni
nämä henkilöt ovat
selityksen velkaa niin valtuutetuille kuin kuntalaisillekin.
Eikö tässä olisi uuden
infon paikka?
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu,
Vas.
Hyppy
ojasta
allikkoon (12.10.2014)
Kunnanvaltuusto
päätti maanantaina äänin 24
– 19 hyväksyä Keski-Uudenmaan
kaupunkia koskevat lähentymiskriteerit. Päätös
syntyi lähinnä kokoomuksen ja demareiden
äänin.
Kevät 2015
käytetään päivitetyn loppuraportin
sekä yhdistymisesityksen ja
-sopimuksen poliittiseen käsittelyyn siten, että
yhdistymispäätökset on tehty
kesään 2015 mennessä. Mutta jo ensi vuoden
talousarvion valmistelussa
ohjenuorana on menojen tuntuva leikkaaminen siten, että
vuosina 2015 – 2016
nettolainakanta pienenee 4.2 veroprosenttia vastaavalla summalla.
Me vähemmistöön
jääneet emme
pidä tätä mahdollisena. Ja ainakin osa
meistä on
sitä mieltä, että oman kunnan ulkopuolelta
asetetut
leikkaustavoitteet eivät
ole Mäntsälän etu. Loppuraportin mukaan
leikkaussuositukset perustuvat
puutteelliseen tilastoaineistoon, ja
Mäntsälän kohdalla
nämä puutteet
korostuvat. Sen antolainasaamiset eivät esimerkiksi perustu
”reaalisiin,
aidosti takaisin maksettaviin antolainoihin”.
Mutta muitakin ongelmia on.
Loppuraportti sisältää
kaksi kovasti kehuttua innovaatiota: campus-malliin
perustuvan esi- ja perusasteen koulutuksen ja lähidemokratiaa
tuottavan
lähifoorumimallin. Lähemmässä
tarkastelussa molemmat innovaatiot osoittautuvat
äärimmäisen ongelmallisiksi.
Loppuraportissa ei pohdita sitä,
millaiseen kasvatusnäkemykseen esitetty campus-malli
perustuisi. Tähän asti campus-mallia on sovellettu
vain yliopistomaailmassa,
jossa se kattaa sekä koulutuksen että koulutuksen
oheispalvelut, joita
itsenäiset aikuiset sitten
hyödyntävät ilman kotien
myötävaikutusta. Mutta esi-
ja perusasteen koulutuksessa tuloksia tulee vain perheen ja
lähiympäristön
tuella, kuten osoitettu on. Esi- ja perusasteen koulutuksessa
suurkoulutusyksiköistä ei ole edes taloudellista
hyötyä.
Myös loppuraportin
demokratia-käsitys on
ongelmallinen. Se katsoo, että
kuntavaalien laskeva äänestysprosentti on
käännettävissä nousuun
viidellä,
suoralla vaalilla valittavalla lähifoorumilla. Raportissa ei
kuitenkaan
täsmennetä, millaisista asioista
Mäntsälän
valtuuston korvaava lähifoorumi
käytännössä
päättäisi. Vastausta vaille
jää myös
kysymys, miksi juuri tämä malli johtaisi
aiempaa suurempaan osallistumiseen. Se, että
Mäntsälän lähifoorumilla olisi
koko- tai osa-aikainen puheenjohtaja, jolla olisi vain
läsnäolo-ja puheoikeus
kaupunginhallituksessa, kielii lähinnä
etäohjauksesta,
ei lähidemokratiasta.
Valtuustossa näiden kysymysten
käsittelyyn ei valitettavasti ollut aikaa. Siksi
keskustelu on syytä organisoida valtuuston ulkopuolelle.
En usko, että
mäntsäläläiset ovat samaa
mieltä valtuuston enemmistön kanssa.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Jäävi, jäävimpi, asiantuntija
(6.9.2014)
Keskustelu holding-vetoisesta
kuntayhtiöstä ei
ota laantuakseen, eikä tarvitsekaan. Se on
Mäntsälän lähihistorian
tärkein kysymys, ja
sellaisena sitä olisi myös
käsiteltävä.
Mielipidepalstalla siitä voi kuitenkin
käsitellä vain
palan kerrallaan. Minun palani koskee
päätöksentekotapaa.
Kesäkuussa valtuuston enemmistö
yhtyi
aloitteeseen holding-asian uudelleenkäsittelystä.
Yhtenä
pontimena tähän oli verottajan
ennakkopäätös,
joka olennaiselta osin poikkesi siitä, miltä pohjalta
asiasta
joulukuussa 2012 äänestettiin. Normaalisti
siitä olisi
seurannut uusi, nykytietämykseen perustuva valmistelu.
Mutta näin ei käynyt.
Mäntsälän
kunnanhallituksen mielestä asiassa ei ole ilmennyt
mitään sellaista, jonka vuoksi asia tulisi uudestaan
valmistella. Perusteeksi ei siis riittänyt verottajan
näkemys, vaan hallitsevaksi tuli konsultti Risto Waldenin
siitä esittämä tulkinta, jonka mukaan
verottaja on
ymmärtänyt väärin.
Kysyin 11.8. järjestetyssä,
yleisöltä
suljetussa infossa, ketä konsultti oikein
tässä
tilaisuudessa edustaa? Kenen kanssa hänellä on
sopimus?
Sitä hän ei tiennyt, vaikka
”riippumattomien
osapuolten” välistä kauppaa tulkitsikin.
Odotin
vastausta myös kunnan puolelta, mutta turhaan. Vastauksen
sijasta
sain hallintojohtaja Esa Siikaluomalta moitteet
epäasiallisesta
käytöksestä.
Valtuustossa 25.8. tehtiinkin sitten historiaa.
Esittelyn
ajaksi puheenjohtaja Anna Helin keskeytti kokouksen ja asian esittely
tapahtui siten virallisen kokouksen ulkopuolella. Syy erikoiseen
menettelyyn oli siinä, että toinen
esittelijöistä
(kunnanjohtaja Esko Kairesalo) oli jäävi ja toinen
esittelijä (toimitusjohtaja Esa Muukka) esiintyi
kaksoisroolissa:
hän edusti sekä myyjää
että ostajaa.
En tiedä, mitä laki
tästä kaikesta
sanoo. Mutta hyvän valmistelun tunnusmerkkejä
tällainen
valmistelu ei täytä. Se ei ole aidosti riippumatonta
ja
laaja-alaista, eikä se tee tilaa
minkäänlaiselle
toisinajattelulle.
Näin tärkeän asian
valmistelussa
asiantuntemuksen on oltava aitoa. Pelkkä konsultointi ei
riitä.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Miten koulun
elinkaari mallitetaan? (8.4.2014)
Tämä kysymys puski mieleen viime
maanantain
valtuustossa, kun käsiteltävänä oli
kolmen koulun
ja kolmen päiväkodin toteutus ns. elinkaarimallilla.
Elinkaarimallin ajatus on, että rakentajat ottaisivat
vähintään 10 vuoden
”elinkaarivastuun”
rakentamastaan kiinteistöstä ja mahdollisesti
myös sen
ylläpidosta. Sen jälkeen se luovutettaisiin kunnalle
mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Taloustieteilijänä olen toki
itsekin mallittanut
yhtä ja toista, joskus jopa menestyksellä. Mutta
kiinteistöjen elinkaaren mallittaminen menee kyllä
kirkkaasti
yli ymmärrykseni. Olen itse sitä mieltä,
että
kiinteistöjen käytettävyys- ja
luovutuskriteereistä
sopiminen on toistaiseksi lähinnä
salatiedettä.
Mutta sovittua korvausta vastaan
tällaistakin tiedettä harjoitetaan.
Mäntsälän kunta on
kääntynyt
asiassa konsulttien puoleen. Yksi niistä on investointien
rahoitusselvityksiin erikoistunut sijoituspalveluyhtiö Inspira
Oy.
Mutta muitakin, minulle tuntemattomia konsultteja on valjastettu
neuvottelemaan sopimuspohja kunnan ja eräiden suurten
rakennuttajien väliseksi elinkaarisopimukseksi. Sen
jälkeen
”valitut konsultit laativat yhteistyössä
tilaajan
(kunta) kanssa hankkeen tarjouspyyntöasiakirjat”
kevään 2015 kilpailutukselle.
Minun mielestäni tässä
mennään jo
liian pitkälle. Minun tiedossani ei ole
mitään
sellaista, joka tekisi rahoitusalan konsulteista kiinteistöjen
rakentamisen ja ylläpidon asiantuntijoita. Ja vaikka
heillä sellaista tietämystä olisikin,
tällaiset
asiat tulisi valmistella virkamiesvastuulla, kunnan
virkamiesten
toimin. Vain siten kunnasta voi ajan saatossa tulla oman
kiinteistöhallintansa asiantuntija.
Se, mitä tästä
valmistelusta lopulta
käteen jää, paljastuu syksyllä.
Toivotaan parasta,
pelätään pahinta.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
Kuka uudet
campus-koulut rahoittaa? (14.1.2014)
Keski-Uudenmaan kaupungin yhdistymisselvityksen
väliraportti on nyt lausunnolla. Sitä esiteltiin
viime
viikolla Keravalla. Äänessä olivat
lähinnä
konsultit. Poliitikot eivät oikein tienneet, miten
päin
istua.
Vasemmistoliitto oli ainoa ryhmä, joka
kykeni ottamaan kantaa.
Omassa kannanotossamme me totesimme, että valmistelu on
ajautunut
väärille urille. Palvelujen tehostamisen sijaan
väliraportissa korostuu koulutus- ja terveyspalvelujen
keskittäminen muutamiin todella suuriin
yksiköihin.
Tarkka lainaus tulee tässä:
”Yksiköt
(koulu, esikoulu ja päiväkoti) sijaitsevat
campus-mallin
mukaisesti läheisessä yhteydessä, jolloin
synenergia on
hyödynnettävissä optimaalisesti niin
pedagogisen polun
kuin kustannusten näkökulmasta (s. 37).”
Minun itseni on vaikea nähdä,
miten
yliopistomaailmasta lainattu campus-malli voisi
hyödyttää esi- ja perusasteen koulutusta.
Mutta
sitäkin suurempi ongelma koskee koulujen rahoitusta.
Koulutusyksiköiden
keskittämisestä seuraa
myös tarve rakentaa nopsaan uudet suuret koulut, jonka
hintalapuksi väliraportti arvioi 632 – 647 miljoonaa
euroa.
Laskennalliset nämä investoinnit vastaavat 9 -15
vuoden
säästöjä. Väliraportin
talousluvuissa
nämä investoinnit eivät kuitenkaan
näy.
Miksi eivät näy? Kuka uudet
campus-koulut rahoittaa?
Erkki Laukkanen, Vas.
Olipa kerran
strategia
(12.12.2013)
Mäntsälän valtuuston
kokous viime
maanantaina oli varsin opettava kokemus. Lukuisista
äänestyksistä huolimatta vuoden 2014
talousarvio ja
vuosien 2014 – 2016 taloussuunnitelma hyväksyttiin
varsin
pienin muutoksin.
Eikä yhtään kirvele,
vaikka valtaosassa
äänestyksistä jäin
vähemmistöön.
Jälkipyykkiin on kuitenkin aihetta
taloussuunnitelman
osalta. Se jäi aivan liian vähälle
huomiolle, ottaen
huomioon sen, miten suuria muutoksia lähivuodet tuovat
mukanaan.
Ikävin niistä muutoksista on kuntakonsernin, so.
kunnan ja
sen tytäryhtiöiden velkaantuminen.
Se on kaukana siitä, mitä
kuntastrategialla on
tavoiteltu.
Talousarvioesityksen mukaan kuntavelan
”rajapyykki” on 3000 euroa asukasta kohti.
Sitä
suuremmaksi se ei siis saisi nousta, ei hyväksytyn strategian
mukaan eikä muutenkaan. Mutta jostakin syystä
kuntakonsernin
velka saa kasvaa.
Ja niin se kasvaakin, aivan
ennätysvauhtia. Jaksolla
2011 – 2016 se kasvaa 3879 eurosta 8206 euroon asukasta
kohti.
Siten se vuonna 2017 olisi jo noin kolminkertainen kuntavelan
”rajapyykkiin” verrattuna.
Mitä tämä tarkoittaa?
Tämä tarkoittaa sitä,
että jos
konsernitalouden velan kasvua ei saada aisoihin, odotettavissa on
kuntayhtiöiden pilkkominen ja myynti. Näin
suurten
velkojen hoitoon kuntayhtiöiden oma kassavirta riitä.
Ja
mitä omaan pääomaan tulee, niin se on
syöty
muutamassa vuodessa.
Mäntsälän vasemmisto on
sitä
mieltä, että tämäkin kissa olisi
nyt nostettava
pöydälle. Myös konsernivelka ja sen hoito on
sisällytettävä kunnan strategiaan.
Erkki Laukkanen, Vas.
Avoimuuden
illuusio on
murtumassa (14.10.2013)
Yksi aikakausi on
päättymässä: usko
siihen että päätöksentekomme olisi
avointa ja
puolueetonta on päättymässä.
Tämä
näkyy selvästi myös siinä tavassa,
jolla kunnan
johtoryhmän esittelemästä
holding-yhtiöstä on
keskusteltu.
Hyvä niin.
Tähän asti olemme aivan liikaa
luottaneet
siihen, että virkamiehet ja poliitikot ajattelevat ja toimivat
meidän puolestamme ja meidän parhaaksi.
Tämän
luottamuksen varjossa kunnallinen valta on alkanut
elää omaa
elämäänsä, valtuuston ja
kuntalaisten valvovan
katseen ulottumattomiin.
Mäntsälä ei ole
poikkeus
säännöstä.
Esitys uudesta, sekä
Mäntsälän
sähkön että
Mäntsälän veden kattavasta
holding-yhtiöstä on vain yksi esimerkki
tästä
kehityksestä. Toinen, ja täysin keskustelun
ulkopuolelle
jäänyt esimerkki, on elinkeinopolitiikan
ulkoistaminen
Mäntsälän yrityskehitys Oy:lle jo
1.1.2003.
Yhtiön omistavat
Mäntsälän kunta (70
%) ja Mäntsälän Sähkö (30
%). Mutta se,
millaista elinkeinopolitiikkaa yhtiö meidän
nimissämme
tekee, on kuntalaisilta
osakeyhtiölainsäädännöllä
salattu.
Kunta ei pääse vaikuttamaan edes
yhtiön
toimitusjohtajan valintaan. Saati sitten, että kuntalaiset
voisivat vaikuttaa yhtiön elinkeinopoliittisiin linjauksiin.
Otetaan esimerkki.
Mäntsälä-lehden
vaalikoneessa
kysytään: ”Jos lentokenttä joka
tapauksessa tulee,
haluan sen mieluummin Mäntsälään
kuin
naapurikuntiin.” Kysymys ilmentää
lähinnä alueellista uhoa, kuin elinkeinopoliittista
harkintaa.
Mikä kentästä tekisi
kannattavan, kun
kaikki muut kentät paitsi Helsinki-Vantaa ovat tappiollisia?
Lentokentän kaupittelu johtuu nähdäkseni
vain siitä
että kunnallisessa osakeyhtiössä
veronmaksajan piikkiin
voi panna melkein mitä vaan, ilman että he itse
siitä
mitään tietävät.
Kyllä tällaisesta holhouksesta pitäisi jo
päästä eroon?
Erkki Laukkanen, Vas.
Hoiva
ja palveluasuminen Mäntsälässä
(28.9.2013)
Osallistuin 25.9. Mäntsälän
Omaistoiminnan
neuvottelukunnan järjestämään
vaalipaneeliin.
Puhuimme vaikeista asioista, kuten mielenterveys- ja
päihdepalveluista – siitä, miten vastuut
jaetaan
viranomaisten ja omaisten kesken.
Jotakin olennaista jäi sanomatta.
Kartoittamatta jäivät
palveluasumiseen
liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset. Kaiken hoivan kun ei
tarvitse eikä pidä tapahtua kotona tai laitoksessa.
Yhä
suurempi osa hoivasta on suunnattavissa palveluasumiseen, joka koostuu
asumisesta ja asumiseen sisältyvistä hoito-, hoiva-
ja muista
tarvittavista tukipalveluista. Palveluasuminen on sekä
hoidollinen
että taloudellinen mahdollisuus.
Palveluasumisen kohderyhmiä ovat jo
pitkään
olleet ikääntyneet, vammaiset,
mielenterveyskuntoutujat ja
muut erityisryhmät, kuten päihdekuntoutujat. Mutta
tarpeeseen
verrattuna palveluasuntojen rakentaminen on pysynyt pienenä.
Ja
yhä suurempi osa hankinnoista on tilattu suurilta,
sosiaalisiksi
rakentajiksi naamioituneilta firmoilta, ei alueen omilta tuottajilta
(TEM raportteja 24/2012).
Tämä on ongelmallista,
sillä vastuu
palveluasumisen kehittämisestä on kunnilla.
Seuraavien 10
vuoden aikana palveluasumisen tarpeen tyydyttäminen
edellyttää todella mittavia ratkaisuja.
Minun tiedossani ei ole, että
Mäntsälä
olisi ottanut vastuustaan kopin. Mutta voin toki olla
väärässäkin. Olisi kuitenkin kiva
kuulla, miten
palveluasuntojen rakentamistarve on kunnassamme kartoitettu, ja
millaisiin toimiin sen kartoituksen seurauksena on varauduttu.
Erkki Laukkanen (Vas.)
Syksyllä
kaikki on toisin? (19.6.2013)
Mäntsälän
valtuusto piti maanantaina kevätkauden viimeisen istuntonsa.
Esillä olivat mm. talousarvioraamista
päättäminen
ja kuntastrategian päivittäminen. Suurimmalta osalta
näitä asioita koskeva
päättäminen siirtyi
kuitenkin syksyyn.
Mikä syksyllä voisi olla toisin?
No, toki tietämyksemme kunnan todellista
tilanteesta
voi syksyyn
mennessä parantua. Mutta samalla
menetetään
myös aikaa. Ja jos ajattelutapa ei muutu,
päätöksenteon lykkääminen
voi hyvinkin jatkua.
Voi myös olla, että syksyllä tajuntamme
valtaavat
vielä suuremmat asiat, kuten kuntarakenteesta
päättäminen.
Ilman veroäyrin korotusta, velkaantuminen
kiihtyy
erityisesti
kunnan konsernitaloudessa, tytäryhtiöt mukaan
lukien.
Esitetyssä talousarvioraamissa konsernitalous kuitenkin loisti
poissaolollaan. Raamissa oli arvioitu vain kunnan omaa
taloutta,
jota viimeiset vuodet on yritetty pelastaa konsernitalouden
kustannuksella. Ongelmia on yksinkertaisesti lakaistu maton alle.
Ja mitä konsernitaloutta suppeampaan
kuntatalouteen
tulee, niin
sielläkin ristiriita raamin ja strategiaan kirjattujen
tavoitteiden välillä on huutava. Jopa
lakimääräiset poistot rahoitetaan
pääosin
velkarahalla. Ja näin on ollut jo kauan.
Tämä ajattelutapaongelma ei ajan
myötä
itsestään parane.
Mäntsälän Vasemmiston
mielestä tämä ongelma on ratkaistava syksyn
strategiakeskusteluissa. On joko korjattava strategiaa, tai sitten
taloutta.
Muuten meidät hukka perii.
Erkki Laukkanen, Vas
Avoimuuden
illuusio on murtumassa (30.10.2012)
Yksi aikakausi on
päättymässä: usko
siihen että päätöksentekomme olisi
avointa ja
puolueetonta on päättymässä.
Tämä
näkyy selvästi myös siinä tavassa,
jolla kunnan
johtoryhmän esittelemästä
holding-yhtiöstä on
keskusteltu. Hyvä niin.
Tähän asti olemme aivan liikaa
luottaneet
siihen, että virkamiehet ja poliitikot ajattelevat ja toimivat
meidän puolestamme ja meidän parhaaksi.
Tämän
luottamuksen varjossa kunnallinen valta on alkanut
elää omaa
elämäänsä, valtuuston ja
kuntalaisten valvovan
katseen ulottumattomiin.
Mäntsälä ei ole
poikkeus
säännöstä.
Esitys uudesta, sekä
Mäntsälän
sähkön että
Mäntsälän veden kattavasta
holding-yhtiöstä on vain yksi esimerkki
tästä
kehityksestä. Toinen, ja täysin keskustelun
ulkopuolelle
jäänyt esimerkki, on elinkeinopolitiikan
ulkoistaminen
Mäntsälän yrityskehitys Oy:lle jo
1.1.2003.
Yhtiön omistavat
Mäntsälän kunta (70
%) ja Mäntsälän Sähkö (30
%). Mutta se,
millaista elinkeinopolitiikkaa yhtiö meidän
nimissämme
tekee, on kuntalaisilta
osakeyhtiölainsäädännöllä
salattu.
Kunta ei pääse vaikuttamaan edes
yhtiön
toimitusjohtajan valintaan. Saati sitten, että kuntalaiset
voisivat vaikuttaa yhtiön elinkeinopoliittisiin linjauksiin.
Otetaan esimerkki.
Mäntsälä-lehden
vaalikoneessa
kysytään: ”Jos lentokenttä joka
tapauksessa tulee,
haluan sen mieluummin Mäntsälään
kuin
naapurikuntiin.” Kysymys ilmentää
lähinnä alueellista uhoa, kuin elinkeinopoliittista
harkintaa.
Mikä kentästä tekisi
kannattavan, kun
kaikki muut kentät paitsi Helsinki-Vantaa ovat tappiollisia?
Lentokentän kaupittelu johtuu
nähdäkseni
vain siitä että kunnallisessa
osakeyhtiössä
veronmaksajan piikkiin voi panna melkein mitä vaan, ilman
että he itse siitä mitään
tietävät.
Kyllä tällaisesta holhouksesta
pitäisi jo
päästä eroon?
Erkki Laukkanen, Vas.
Julkiset
hankinnat julkisiksi (12.10.2012)
Jokin
tässä systeemissä
mättää: kuntavaaleihin mennä
Eurooppa
edellä, vaikka kotoperäisiäkin ongelmia on
vaikka muille
jakaa. Yksi sellainen
on julkiset hankinnat kunnissa. Ne ovat julkisia vain nimensä
osalta. Muuten
eivät ole.
Miten tämä on mahdollista?
Yksi syy on huono tilastointi.
Vuonna
2010 ns. kynnysarvot ylittäviä julkisia hankintoja
tehtiin jo
noin 35
miljardilla eurolla, josta noin 60 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien
tekemiä
hankintoja. Hankintojen kokonaisarvoa, mukaan lukien kynnysarvot
alittavat
hankinnat, ei tiedä kukaan.
Toinen syy on huono hallinto. Kunnat ja
kuntayhtymät
ovat laiminlyöneet
valvonnan. Vain muutamissa kunnissa on jonkinlainen tilausrekisteri
tilaustoiminnan koordinointia varten, sisäistä
tarkastustoimintaa virheiden
korjaamista varten ja sopimusrekisteri hankintatoimen julkista
arviointia
varten.
Kolmas syy on
päätöksenteon
läpinäkymättömyys. Sitä,
kuka
päätti, miten päätti
ja millä seurauksella päätti, on
jälkikäteen
lähes mahdotonta täsmentää. Siksi
en yhtään ihmettele niitä
kärkeviltä
kuulostavia lauseita, joita
keskusrikospoliisin korruptiovastaava, komisario Juuso Oilinki on
julkaissut.
Salailu on korruption kasvupohja.
Mäntsälä ei ole
tässä asiassa
esiintynyt edukseen. Tämän sanottuani en halua
osoittaa sormella vain muutamaa toimijaa, jotka olisivat toki voineet
antaa
hankintatoimelle toiset kasvot. Nähdäkseni he
kuitenkin
edustavat vain ns. maan
tapaa. Sen taakse meillä suomalaisilla ei ole ollut kanttia
katsoa.
Nyt tilanne on kuitenkin niin huono, että
sekin on
tehtävä. On täysin
kestämätöntä, että jo noin
20 prosenttia
bruttokansantuotteestamme käytetään
tavalla, josta meillä veronmaksajilla on vain marginaalista
tietoa. Se,
että näin on, ei ole lopulta
kenenkään
etu.
Julkisista hankinnoista on
tehtävä julkisia!
Erkki Laukkanen, Vas.
Hoiva ja palveluasuminen
Mäntsälässä (28.9.2012)
Osallistuin 25.9.
Mäntsälän omaistoiminnan
neuvottelukunnan järjestämään
vaalipaneeliin.
Puhuimme vaikeista asioista, kuten mielenterveys- ja
päihdepalveluista – siitä, miten vastuut
jaetaan
viranomaisten ja omaisten kesken.
Jotakin olennaista jäi sanomatta.
Kartoittamatta jäivät
palveluasumiseen
liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset. Kaiken hoivan kun ei
tarvitse eikä pidä tapahtua kotona tai laitoksessa.
Yhä
suurempi osa hoivasta on suunnattavissa palveluasumiseen, joka koostuu
asumisesta ja asumiseen sisältyvistä hoito-, hoiva-
ja muista
tarvittavista tukipalveluista. Palveluasuminen on sekä
hoidollinen
että taloudellinen mahdollisuus.
Palveluasumisen kohderyhmiä ovat jo
pitkään
olleet ikääntyneet, vammaiset,
mielenterveyskuntoutujat ja
muut erityisryhmät, kuten päihdekuntoutujat. Mutta
tarpeeseen
verrattuna palveluasuntojen rakentaminen on pysynyt pienenä.
Ja
yhä suurempi osa hankinnoista on tilattu suurilta,
sosiaalisiksi
rakentajiksi naamioituneilta firmoilta, ei alueen omilta tuottajilta
(TEM raportteja 24/2012).
Tämä on ongelmallista,
sillä vastuu
palveluasumisen kehittämisestä on kunnilla.
Seuraavien 10
vuoden aikana palveluasumisen tarpeen tyydyttäminen
edellyttää todella mittavia ratkaisuja.
Minun tiedossani ei ole, että
Mäntsälä
olisi ottanut vastuustaan kopin. Mutta voin toki olla
väärässäkin. Olisi kuitenkin kiva
kuulla, miten
palveluasuntojen rakentamistarve on kunnassamme kartoitettu, ja
millaisiin toimiin sen kartoituksen seurauksena on varauduttu.
Erkki Laukkanen (Vas.)
Miksi
valtion annetaan
päättää kuntaveron tuotosta?
(3.5.2012)
Kuntarakenneuudistuksessa
on
alleviivattu
sitä, että kunnalla on jatkossakin perustuslaillinen
oikeus
päättää itse
taloudestaan. Vähemmälle huomiolle on
jäänyt se,
miten valtio kuntien veronkantoa
rajaa kunnallisverosta tehtävien vähennysten avulla.
Näin on käynyt myös
Mäntsälässä.
Vaikka kunnallisveroprosenttia on nostettu,
todellinen (efektiivinen) veroaste on laskenut.
Miten
tämä on
mahdollista?
Kunnallisverotuksessa
tehdään ensin vähennyksiä
veronalaisista ansiotuloista. Tällaisia
vähennyksiä ovat
muun muassa
matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja
perusvähennys. Jäljelle
jäävästä verotettavasta tulosta
lasketaan
kunnallisveroprosentin mukainen vero.
Sitten
tehdään
vähennykset verosta.
Tällaisia vähennyksiä ovat
työtulovähennys,
kotitalousvähennys sekä
asuntolainan koron alijäämähyvitys.. Se,
mitä
jäljelle jää, on todellista
(efektiivistä), kunnalle tulevaa kunnallisveroa.
Oheisesta
kuviosta näkee
Mäntsälän
kunnanvaltuuston päättämän
veroprosentin ja
efektiivisen veroasteen kehityksen
jaksolla 2001 - 2012. Efektiivisen veroasteiden ennusteet vuosille 2011
ja 2012
perustuvat Kuntaliiton laskelmiin.
Näin se on mennyt
Mäntsälässä.
Vuonna
2001
Mäntsälän veroprosentti
oli18.25, ja efektiivinen veroaste14.20. Valtion
päättämien vähennysten osuus
oli näiden kahden erotus, 4
prosenttiyksikköä. Vuonna
2012 eron arvioidaan
nousevan 5.5 prosenttiyksikköön.
Siitä,
että
veroprosenttia on jaksolla
2001 – 2012 nostettu 1.5 prosenttiyksikköä,
ei siten
ole jäänyt kunnille
mitään.
Mitä
tästä
opimme?
Kunnallisvero
ei ole
enää kunnan
omissa käsissä. Valtio on tullut väliin
tavalla, joka
vaarantaa sen
verotusoikeuden, joka perustuslaissa kunnille on
säädetty.
Olen
suuresti ihmetellyt
sitä, että
tätä kissaa ei ole pöydälle
nostettu. Osana
kuntarakenneuudistusta tämäkin asia
on nyt selvitettävä.
Muuten
tulee pää
vetävän käteen.
Erkki Laukkanen
Tarkastuslautakunnan jäsen, Vas.
Mukaan
kokeiluun,
yhdessä tai yksin (23.2.2012)
Työ- ja
elinkeinoministeriö ja Suomen Kuntaliitto
käynnistävät syksyllä
hallitusohjelmaan sisältyvän hallituskauden
kestävän kokeilun, jolla pyritään
löytämään uusia paikalliseen
kumppanuuteen perustuvia työmarkkinoille
integroinnin malleja. Kokeilu tarjoaa kunnille nykyistä
paremmat mahdollisuudet
vaikuttaa siihen, millä tavoin pitkään
työttömänä olleiden palvelut
järjestetään. Kokeilu toteutetaan ajalla
1.9.2012 – 31.12.2015.
Kuntaliiton sivuilta huomasin, että haku
kokeiluun on alkanut.
Miksi emme
hakisi, joko yksin tai yhdessä muiden Keski-Uudenmaan
Työ- ja
elinkeinotoimiston kuntien (Järvenpää,
Kerava, Mäntsälä, Pornainen, Pukkila,
Tuusula) kanssa. Kokeilu, joka on suunnattu
pitkäaikaistyöttömille ja
erityisesti niille, joilla työttömyys on
kestänyt jo yli kaksi vuotta, tarjoaisi
puitteet sellaisen ongelman hoitoon, jonka edessä olemme
olleet neuvottomia jo
pitkään.
Kokeilu tarjoaa kunnille nykyistä
paremmat mahdollisuudet
vaikuttaa siihen,
millä tavoin pitkään
työttömänä olleiden palvelut
järjestetään. Kokeilukunnissa
työllistymistä edistävät palvelut
toteutetaan moniammatillisena sektorirajat
ylittävänä yhteistyönä.
Keskeistä kokeilussa on uusien palvelujen ja
toimintamallien kehittäminen ja
käyttöönotto.
Perusteeksi sivuun jäämiseksi ei
riitä se,
että Mäntsälässä
pitkäaikaistyöttömyys (199 ihmistä
tammikuussa 2012) ei ole aivan yhtä paha
ongelma kuin maassa keskimäärin. Itse asiassa
kohtuullisen hyvä
lähtökohtatilanne mahdollistaa juuri sellaisen
yksilöllisen harkinnan, jonka
puutteesta pitkäaikaistyöttömyyden torjunta
on jo pitkään kärsinyt.
Kokeilun
toteutukseen on varattu kunnille valtion
talousarviossa erillistä
kokeilumäärärahaa, joka olisi myös
aitoa lisäystä
siihen, mitä nyt käytössä on.
Erkki Laukkanen, Vas.
Paranevatko
kaikkien
palvelut? (12.2.2012)
Kunnallishallinnon
rakennetyöryhmän selvitys julkaistiin 8.2.2012.
Tavoitteeksi asetetaan vahvat peruskunnat, joita olisi
66 - 70 kappaletta.
Hallituksen mielestä tulevaisuus on nyt avoin.
Esityksen
moottorina on suuruuden ekonomia. Kun toiminnan skaalaa kasvatetaan,
palveluyksikköä kohti lasketut kustannukset laskevat,
ja säästöä syntyy.
Syntynyt säästö on sitten mahdollista
käyttää hyvinvointipalveluiden
turvaamiseen.
Ongelmallista
tässä on vain se, että
näyttö tästä vaikutusketjusta
puuttuu. Se mietinnössä
puolittain tunnustetaan (s. 100), mutta jostakin syystä
tätä ongelmaa ei avata.
Tämä on outoa, ja ristiriitaista: jotta suuruuden
ekonomialla voisi jotakin
perustella, se pitäisi ensin osoittaa.
Toinen
ongelma
koskee demokratiaa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa oman
asuinalueensa, kuten kuntansa, asioihin.
Jos
palvelujen
keskittäminen asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan
palvelujen saajina, kuntauudistus ei ole
kestävällä pohjalla.
Onneksi
työryhmä
on tuottanut erikseen myös läänikohtaiset
raportit, joissa kysymyksenasettelu
on yleisraporttia konkreettisempi. Juuri tällaista raporttia,
jossa alueiden
keskinäistä linkittymistä tarkastellaan
alueellista kokonaisuutta vasten,
olisimme tarvinneet 1990-luvulla, kun
aluelainsäädäntöä muilta
osin
uudistettiin.
Mäntsälälle
suunniteltu osa metropolialueen reunassa ei paljon
yllätä. Mietinnön mukaan
"Suur-Mäntsälää" ei koskaan
syntyisi. Syntyisi vain keskikokoinen
Mäntsälä, yhdessä Pukkilan ja
Pornaisten kanssa. Tilastollisilla tunnusluvuilla
vertaillen seura voisi toki olla parempikin. Mutta kokonaisuuden
kannalta se ei
ole olennaista, jos kuntayhteistyötä
tehdään vielä jatkossakin, ja jos
tasausjärjestelmästä
pidetään kiinni.
Mutta
pidetäänkö, sitä raportista ei
suoraan näy. Jos ei pidetä, eriarvoisuus
kansalaisten välillä kasvaa varmasti.
Erkki Laukkanen, Vas.
KUNTAVAALIN
2008 ALLA JULKAISTUJA:
Sosiaalinen
asuntotuotanto käyntiin
Kuulemani
mukaan Mäntsälän kunta ei ole rakennuttanut
yhtään vuokra-asuntoa
seitsemään vuoteen ja yksityisellä
puolellakin rakentaminen on ollut
vaatimatonta. Kunnallisia vuokra-asuntoja on nyt 532 ja
vuokra-asuntojonossa on
noin 160 hakemusta. Mitä siis pitäisi tehdä?
No,
tietysti pitäisi rakentaa lisää, kuten
tässäkin lehdessä on kirjoitettu.
Mutta mistä rahat, siitä en ole kirjoituksia
nähnyt. Vaiteliaisuus tässä
asiassa on outoa, koska yleisesti hyväksytty tavoite
työpaikkaomavaraisuuden
kasvattamiseksi edellyttää lisää
kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Niinpä
tuntuisi luontevalta, että kunta arvioisi
tätä sosiaalisen asuntotuotannon
rahoitusta samalla tavalla kuin se arvioi uusien yritysten hankkimista
Mäntsälään: investoinnit
vuokra-asumiseen tuottavat kyllä itsensä aivan
varmasti aikanaan takaisin. Ja jos kunnan rahaa
riittää miljoonakaupalla
yritysten sijoittumispäätösten
vauhdittamiseksi, niin kyllä sitä pitäisi
sitten
riittää myös sen hintaisen asumisen
tuottamiseen, jonka noissa yrityksessä
työskentelevät työntekijät voivat
kohtuudella maksaa.
Mutta
toki muitakin syitä on. EU:ssa on pitkään
väännetty kättä oikeudesta
porrastaa arvonlisäveroa. Ja nyt sieltä vihdoinkin
selkokielellä kerrotaan,
että sosiaaliseen asuntotuotantoon voidaan soveltaa
yleistä arvonlisäveroa (22
%) pienempää prosenttia. Tulkinnanvaraisena
tämä oikeus on tosin ollut
EU-tasolla olemassa jo pitempään, ja useimmat maat
sitä ovat myös käyttäneet.
Miksei siis myös Suomi käyttäisi? Itse kukin
meistä voi kuvitella, mitä se
tarkoittaisi tuotantokustannuksille ja sitä kautta
vuokratasolle.
Jos
sinivihreä hallituksemme suo, tämä
mahdollisuus on olemassa jo ensi vuonna.
Miksi
emme siis käynnistäisi heti sellaista
asuntotuotantoa, jota välttämättä
tarvitsemme
ja jonka kustannukset ovat selvässä laskussa?
Erkki
Laukkanen, Vas.
Liikenneturvallisuus,
mitä se on?
Viimeisen
kuukauden aikana olen joutunut kertaamaan turvallisen liikenteen
aakkosia. Syynä on ajo-opetuslupa poikani opettamiseen
B-korttia varten. Se
tulee näin vähän halvemmaksi ja samalla oma
tietämykseni turvallisesta
liikenteestä paranee.
Erityisesti
yksi kysymys opetusaineistossa pysäytti
miettimään turvallisuutta
Mäntsälässä. Se oli kysymys
asioista, joilla liikenneturvallisuutta voitaisiin
edelleen parantaa. Pysäyttävää
kysymyksessä oli mallivastaus. Sen mukaan avain
turvalliseen liikenteeseen on selkeä katusuunnitelma, jossa
taajamien
kevytliikenne erotetaan ajoneuvoliikenteestä. Siis jotakin
sellaista, jonka
aikaansaaminen on sekä liikennesuunnittelun että
kuntakaavoituksen vastuulla.
Syy
tämän asian alleviivaamiseen tulee
onnettomuustilastoista. Vakavissa
onnettomuuksissa syynä on usein ollut niinkin
arkipäiväinen asia kuin
kohtaaminen. Kun liikennemäärät
lisääntyvät, kohtaamisetkin varmasti
lisääntyvät - ja niin
lisääntyvät myös onnettomuudet
ellei kohtaamistilanteita
turvallisiksi suunnitella.
Mäntsälässä
näistä asioista ei tiettävästi ole
paljoa puhuttu. Ja jos on
puhuttu, niin varsin usein neuvoksi keksitty koulutus- ja
asennekasvatus. Aivan
välttämättömiä asioitahan
nekin liikenneturvallisuuden kannalta ovat, mutta
nekään eivät varmasti
kesää tee, jos rakenteelliset asiat ovat
pielessä.
Me
Mäntsälän vasemmisto olemme näin
kuntavaalien alla painottaneet, että
lähtökohta
toimivalle ja turvalliselle liikenteelle on asiantuntijoiden laatima
kattava
liikennesuunnitelma, jossa kevyt liikenne on erotettu
ajoneuvoliikenteestä,
jossa suuret liikennevirrat on ohjattu taajamien ohi, ja jossa
katuvalaistus
takaa turvallisen kohtaamisen myös pimeällä.
Ei
liikenneturvallisuus nyt
Mäntsälässä aivan huono ole, mutta
liikenteen
määrän kasvun seurauksena se voi piankin
huonoksi muuttua. Siksi
liikennesuunnitelma olisi saatava keskustelun kohteeksi varsin pian.
Erkki
Laukkanen, Vas.
Kunta,
strategialla vai ilman
Useamman
vuoden ajan kuntahallinnossa on puhuttu uudesta kuntastrategiasta,
joka olisi ohjenuorana nimenomaan nyt valittavalle kunnanvaltuustolle
ja
kunnanhallitukselle. Jostakin syystä asian valmistelu ei vain
ole edennyt. Ja
aivan tuoreiden lehtitietojen mukaan strategian valmistelun
käynnstäminen on
lykätty vaalien yli.
Miksi
on lykätty? Tämä kirjoittelusta ei oikein
selviä. Mutta pienen
kyselykierroksen jälkeen pintaan on noussut tieto
siitä, että tekotavasta
vallitsee erimielisyys. Osa kuntavaikuttajista tilaisi mielummin
selvityksen
konsultilta kuin kunnan omilta vaikuttajilta.
Ei
mitenkään harvinainen näkemysero. Mutta
miten siihen pitäisi suhtautua?
Minun mielestäni on selvää, että
kunta ilman strategiaa on huonompi juttu kuin
kunta strategialla. Mutta toki vain sillä ehdolla,
että strategia on
toimeenpanokelpoinen. Sellaiseksi kyllä kelpaa rajallisempikin
viisaus, jos
näkemyksen päivitys ajan myötä
sallitaan. Sen lopullisen viisauden tavoittelu on
sen sortin hallinnollista eliltismiä, että sen
odotteluun meillä ei ole varaa.
No,
nyt
kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että uusi
valtuusto joutuu
aloittamaan tyhjältä
pöydältä. Ja jotta nopeasti jotakin
pöydälle saataisiin,
paineet konsultin tilaamiseen kasvavat. Tästä
asetelmasta en pidä. Se on
ensinnäkin tekemällä tehty asetelma, ja
toiseksi: konsultit tekevät yleensä
juuri sellaisen paperin kuin tilaajat haluavat. Toki poikkeuksiakin on.
Olen
itse kuullut, miten hyvinkin nimekkäät ja
hyvässä maineessa olevat
konsultit ovat ensin tilaajiltaan suoraan kysyneet, millaisia
suosituksia te
haluatte. Haluatteko, että jatketaan entiseltä
pohjalta, vai pannaanko kaikki
uusiksi? Näin menetellen ei tuloksena ole toimeenpanokelpoinen
kuntastrategia,
vaan joukko uusia ongelma, joiden ratkomiseen uuden valtuuston
ensimmäiset
vuodet hukataan.
Tätäkö
tässä nyt tavoitellaan?
Eikö
sittenkin olisi parempi mitoittaa suu säkkiä
myöten, ja sallia poliittisin
perustein valittujen vaikuttajien ottaa vastuu poliittisen asiakirjan
valmistelusta. Se saattaa viedä hieman enemmän aikaa
kuin konsultilta tilattu
paperi. Mutta toimeenpanossa sekin aika otettaisiin varmasti takaisin.
Olisiko
tämä mahdollista
Mäntsälässä?
Erkki
Laukkanen. Vas.
Uimahalli,
aivan liian kallis hanke?
Uimahallista
on puhuttu ainakin vuodesta 1987 lähtien, kun monitoimitalo
rakennettiin - ja rakennettiin lopulta tietoisesti ilman uima-allasta.
Nyt
jälkeenpäin sitä on vähän
harmiteltu, sillä jo valmistuneen rakenteen
täydentäminen altaalla on todella ongelmallista. Ja
sitten on vielä tämä
rahakysymys: mihin meillä oikeastaan on varaa?
Sitä
minä en tiedä, mutta jospa nyt kuitenkin
vähän haarukoitaisiin.
No,
meitähän on
Mäntsälässä noin 20 000
ihmistä. Se on kyllä aika vähän
normaalikokoista uimahallia ajatellen. Mutta jos pienempikin kelpaisi,
niin
haarukaksi voisi hyvinkin tulla 5 - 10 miljoonaan euroa. Valtaosin se
olisi
kuitenkin nettorahoitusta, valtion tuki liikuntapaikkojen rakentamiseen
on
vähäinen.
Mutta
toisaalta, uimahalli kuntalaisia kuitenkin kiinnostaa
vähän samoista
syistä kuin se kiinnosti 27 000 asukkaan Kangasalaa.
Niinpä päätös hallista
tehtiin ja se valmistuu ensi keväänä.
Kuntien tunnusluvuista en ole löytänyt
mitään sellaista, joka Kangasalasta tekisi huonon
verrokin Mäntsälälle ja sen
ympäristölle.
Jos
halli siis sattuisi Mäntsälän
lisäksi kiinnostamaan myös Pukkilaa, Askolaa
ja Pornaista, niin väestöpohja menisi kirkkaasti yli
30 000 asukkaan. Se olisi
jo jotakin sellaista, että
suunnittelupäätös voisi olla hyvinkin
perusteltu:
jos halutaan, niin millaista ja millä ehdoin.
Kuvitellaan
nyt, että hankkeen hinnaksi tulisi noin 7 miljoonaa euroa, ja
kustannusrasitus jaettaisiin seitsemälle vuodelle, niin
karkeasti
kustannusrasitus asukasta kohti olisi noin 40 euroa per vuosi.
Tämän lisäksi
tulisivat tietysti vielä käyttökustannukset
yms.
Voi
olla, että tämä sormiharjoitelma
herättää ihmetystä kunnan
päättäjissä.
Mutta niin pitääkin. Minusta asiassa olisi nyt
hyvä päästä eteenpäin. Jos
ei
nyt ihan rakennettuun uimahalliin asti, niin selvitysvaiheeseen asti.
Sen
selvitystyön pohjalta olisi sitten aikanaan mahdollista
päättää mahdollisen
rakentamisvaiheen laajuudesta ja aikataulusta. Se, että
katuparlamentti saa
vuosikymmenestä toiseen pallotella asialla ilman
minkäänlaista haarukkaa, on
huonoa valmistelua.
Erkki
Laukkanen. Vas.
Sairasta
työskentelyä
Osallistuin
viime keskiviikkona Etelä-Suomen Sanomien vaalipaneeliin
kuntatalolla. Yksi asia, josta kättä
väänsimme, oli kuntasektorin tuottavuus.
Asian nosti esille Kokoomuksen Kari
Järvenpää. Hän kun oli
päätynyt siihen
käsitykseen, että työn tuottavuus julkisella
sektorilla - ja erityisesti
kuntasektorilla - oli selvästi huonompaa kuin
yksityisellä sektorilla. Niin
huonoa, että yksityisellä sektorilla vastaavasta
kehityksestä oli tullut
seurauksia, kuten irtisanomisia.
En
tiedä, mistä Järvenpää
tietonsa on saanut, mutta minulla on tästä asiasta
aivan toisenlaista tietoa. Sain hiljattain valmiiksi Petri
Böckermanin kanssa
tekemäni tutkimuksen sairaana työskentelyn
syistä, ja niiden tulosten valossa
Järvenpään suositukset kuulostavat todella
ongelmallisilta. Kunnissa - ja
julkisella sektorilla laajemminkin - sairaana työskentely on
selvästi
yleisempää kuin yksityisellä sektorilla.
Neljä kymmenestä julkisen sektorin
työntekijästä on viimeisen vuoden aikana
ollut useamman kerran sairaana töissä.
Miksi
ovat olleet? Miksi he eivät ole pysyneet sairaana poissa
työpaikaltaan?
Näihin kysymyksiin löysimme vastauksen
työ- ja työaikajärjestelyistä.
Erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien naisten
työ on organisoitu
siten, että vastuuta töistä ja asiakkaista
täytyy kantaa myös sairaana.
Sijaisjärjestelyistä ei ole pelastusta tullut, ja
velvollisuuden tunnosta myös
säännöllistä
ylityötä tehdään sairaana, vaikka
ylitöistä ei rahallista
korvausta tulisikaan.
Toisin
sanoen, kuva julkisen sektorin työstä on hyvin
erilainen kuin
Järvenpäällä. Ja niin ovat
myös poliittiset suositukset. Väkeä
vähentämällä
työpaineet ei varmasti hellitä.
Töitä toisin organisoimalla voivat
hellittää.
Mutta rajansa tälläkin on. Se tyhjän
kukkaron diktatuuri, johon valtio on
valtionosuusjärjestelmiä remontoimalla kunnat
saattanut, pitää yllä sairaana
työskentelyä täsmälleen niin kauan
kuin velvollisuuden tunto ajaa
itsesuojeluvaiston ohi.
Kyllä
julkisen sektorin työ yleensä, ja kuntasektorin
työ erityisesti, ovat nyt
sillä rajalla, jonka toisella puolella on tarjolla vain
palvelua vailla laatua.
Sitä uhkakuvaa vastaan me Vasemmistoliitossakin olemme
töitä tehneet. Ja
totisesti toivoisimme, että harhaisilla
tuottavuusnäkemyksillä tätä
tavoitetta
ei vaarannettaisi.
Erkki
Laukkanen , Vas.
Vuorisaarna,
ja sen jälkeen
Kalevi
Ylisirniö kysyy (MVU 25.9.) "kenelle vastuu kuuluu
yhteiskunnassa"? Ihan
hyvä kysymys,
kun markkinoista ei vastuunkantajaksi
selvästikään ole. Mutta mikä on
vastaus?
Onko se Matteuksen evankeliumi a la SDP, kuten Kalevi
viestittää, vai
tarvitaanko vielä jotakin muuta?
Itse
luulen, että vastaus Kalevin kysymykseen on luonteeltaan
maallinen. Aika
ajoin arvopohjamme rapautuu ja kiintotähdeksi asettuu raha ja
sen johdannaiset.
Niin kävi meillekin joskus 20 vuotta sitten.
Jenkeistä tuli vahva rahateoria,
jonka mukaan velan määrä ei ole ongelma, jos
sijoitukset hajotetaan taiten.
Rahasta tuli Jumala, ja uskoksi käsitys pommin varmoista
rahoitusinstrumenteista.
Ja
sitten ne instrumentit räjähtivät, ensin
Suomessa ja nyt Jumalan luvatussa
maassa, USA:ssa.
En
usko, että demarit ovat tästä
markkinauskosta sen vapaampia kuin muutkaan.
Enkä usko, että arvopohjamme rapautumisella on
mitään selityksellistä yhteytä
vuorisaarnan tai muiden pyhien kirjoitusten kanssa.
Kyllä
me ihmiset olemme ongelmamme synnyttäneet ihan omin toimin,
omia
hyötyjämme maksimoidessa. Siksi vastuu on
meidän, jotka olemme sallineet
ahneuden uskonnoksi nousta. Puhdistautuminen pyhillä
kirjoituksilla tai käsien
pesu hädän hetkellä ei kieli vastuusta, vaan
jostakin paljon alkeellisemmasta
asenteesta: itsesuojeluvaistosta.
Tavallaan
se on ymmärrettävää, mutta ennen
kaikkea se on tekopyhää. Näin tehden
poliittiset valinnat palautetaan taas kerran lapselliseen
"hyvät vastaan
pahat" asetelmaan, enkelien ja demonien väliseksi kamppailuksi
meidän
kuolevaisten sieluista.
Voi
tosin olla, että Kalevi tarkoitti jotakin muuta. Niin tai
näin, Jumalan
sanan politisoiminen ei meitä varmasti vastuusta vapauta.
Erkki
Laukkanen, Vas.
Onko
Nurmijärvestä meille malliksi?
Näillä sivuilla on usein
viitattu
Nurmijärveen Mäntsälän verrokkina.
Siitä,
miksi viitataan, en ole oikein päässyt
jyvälle.
Yhtäältä halutaan tiivistä
rakentamista, mutta
toisaalta ei halutakaan. Aivan kuin tavoitteena olisi punainen tupa ja
perunamaa jossakin kuntakeskuksessa jonkin kauniin järven
rannalla.
Mutta ongelmana voikin olla sopivan verrokin
puute. Voi
olla, että toimivampaa verrokkia pitää hakea
maamme
rajojen ulkopuolelta. Ja niin tehtäessä on
löydetty
Ruotsin Vaxjö. Siellä kun on tehty muutakin kuin
hajakeskitetty.
Växjössä on tehty
strateginen valinta
ympäristöystävällisyydestä,
johon ovat
sitoutuneet niin kunnallinen sektori kuin paikallinen
elinkeinoelämä. Vaxjössä on
kunnostettu
rehevöityneet vesistöt ja rakennettu täysin
bioenergialla toimiva voimalaitos. Lisäksi Vaxjö on
päättänyt puolittaa
ilmastopäästönsä
ja irtautua fossiilisten polttoaineiden
käytöstä.
Julkinen liikenne ja tiiviit taajamat ovat vain valitun strategian
luonnollinen seuraus, ja sen tiedon mukaisesti Ruotsin valtio kuntien
toimintaa tukee.
Jostakin syystä nämä
strategiset valinnat
eivät ole meillä esille nousseet. Julkinen liikenne
on
kyllä usein mainittu, mutta mihinkään
säästötavoitteisiin
kestävän kehityksen
puolesta ei meillä ole haluttu sitoutua. Keskustelua
vastuunjaosta
maan ja kuntien välillä ei ole.
Miksi ei ole? Sitä
minä en tiedä.
Mutta sen minä tiedän, että ilman
strategisia valintoja
irtiottoa tavaksi tulleesta emme näe. Saattaa
käydä jopa
päinvastoin. Niinpä Suomessa saatetaan ensi vuonna
lopettaa
jopa 500 bussivuoroa, jos linja-autoliikenne ei saa
lisää
tukea valtion budjetista. Ja sitä lisätukea tuskin
tulee, jos
maamme hallitus ei yhtäkkiä keksi yhteyttä
kestävän kehityksen, yhdyskunnan rakenteen ja
linja-autoliikenteen välille.
Näissä kaikissa asioissa Ruotsi
on meitä
selvästi pitemmällä. Kun valtion rooli
talkoissa on
vakiintunut, kunnatkin ovat Vaxjön tavoin voineet oman
panoksensa
kestävän kehityksen eteen antaa.
Mäntsälässäkin on aika
mennä Nurmijärveä edemmäs kalaan.
Erkki Laukkanen, Vas.
Mäntsälän
resepti taantumassa
Jatkan päätoimittaja Kai
Janhusen ja
valtuutettu Heidi Spännärin pohdintoja
Mäntsälän reseptistä taloudellisen
tilanteen
parantamiseen. Miten kunnan pitäisi toimia taantumassa, johon
kansantalous on selvästikin ajautumassa?
Spännärin mukaan laadukkaat
peruspalvelut
edellyttävät tervettä kuntataloutta ja terve
kuntatalous
riittävän suurta kuntakokoa ja hyviä
elinkeinopoliittisia päätöksiä. No,
tästähän me kaikki olemme varmasti ihan
samaa
mieltä.
Mutta millaisia
päätöksiä meidän
pitäisi erityisesti tehdä näin laman
kynnyksellä ja
sen aikana? Siitä haluaisin pari poikkipuolista sanaa sanoa.
Se, että lisävelkaantuminen
lähtökohtaisesti tulkitaan epäterveeksi
toimeksi, on iso
virhe. Meidän velkamme asukasta kohti oli vuoden 2006 lopussa
1830
€, eli pari sataa yli maan keskiarvon. Vastaavasti
konsernivelkamme Mäntsälän
tytäryhtiöt mukaan
lukien oli 2635 €, noin tuhat euroa alle maan keskiarvon.
Asemamme on siis ihan "terve" muihin kuntiin
verrattuna,
ja mahdollistaa siten lainavetoiset investoinnit taantuman aikana.
Niitähän me joka tapauksessa tarvitsemme, jos
taloustieteen
oppikirjoihin on uskominen. Lamassa julkisilla investoinneilla
korvataan sitä yksityistä toimeliaisuutta, joka
määritelmän mukaan taantumassa hyytyy.
Jos emme korvaa, taantumasta tulee pitempi ja
syvempi
kuin muuten tulisi. Siksi olisi toivottavaa, että valtuutetut
tätäkin asiaa vähän pohtisivat. Jos
on olemassa
joitakin investointeja, jotka joka tapauksessa täytyy joskus
tehdä, voitaisiinko ne tehdä tulevan taantuman
aikana?
Itse olen pohdiskellut kahta avausta: sosiaalisen
vuokra-asuntotuotannon (uudelleen)
käynnistämistä ja
uimahallia. Molemmille on omat perusteensa, ja molemmilla voidaan
olennaisesti vaikuttaa Mäntsälän
työllisyyden
tasoon. Ei niitä tietysti molempia tarvitse samanaikaisesti
käynnistää, mutta jotakin
pitää
käynnistää. Niiden vaikutus
velkamäärään olisi näin
ollen vain muutama
satanen asuksta kohti. Mutta pitemmällä
aikavälillä, yli suhdannekierron, jäisimme
varmasti
plussan puolelle.
Parikymmentä vuotta
taloustieteitä lukeneena
uskallan väittää että se olisi
myös kunnan
talouden kannalta terveellistä.
Erkki Laukkanen, Vas.