Mikä on Petteri Orpon hallituksen tappoluku?

Walesin prinssi Harry julkaisi muistelmansa tammikuussa 2023. Spare-nimeä kantavassa teoksessa prinssi paljastaa yksityiskohtia kahdelta komennukseltaan helikopterilentäjänä Afganistanissa, jossa hän kertoo tappaneensa 25 vihollista.

Hänen silmissään kyse ei kuitenkaan ollut ihmisistä vaan pelinappuloista, ”ihmisyyden vihollisista”, jotka poistettiin shakkilaudalta. ”Otin tavoitteekseni ensimmäisestä päivästä lähtien, etten koskaan mene nukkumaan epäillen, olinko tehnyt oikein”. Ja hyvinhän prinssiä nukutti.

Ja niin näyttää nukuttavan myös Petteri Orpon hallituksen ministereitä.

Heidän tukensa Israelin sionistiselle asutuskolonialismille nousee suoraan heidän omaksumastaan viholliskuvasta: Kyseessä on koko ajan ollut sota ”terrorismia” vastaan, joka alkoi 7.10.2023. Jos joku muuta väittää, on altistanut itsensä ”vihollisen” propagandalle.

Lisäksi ministerimme ovat tehneet kaikkensa, jotta puhe raakuuksista ja raakalaismaisuudesta projisoitaisiin vain Venäjän tekemisiin Ukrainassa. Se, mitä sionismin ja muun asutuskolonialismin nimissä on tehty, on kokonaan toinen juttu. Kiitos kirkon ja armeijan, ”ihmisyyden viholliset” ovat aina olleet jossakin muualla.

Tuore esimerkki tästä on ulkoministeri Elina Valtosen kommentit kokoomuksen Verkkouutisissa eilen, kaksi vuotta Hamasin hyökkäyksen jälkeen. Ei sanaakaan asutuskolonialismista, jonka seurauksena jo yli 6 miljoonaa palestiinalaisista asuu pakolaisleireillä, jonne Israel on heidät karkottanut vuoden 1947 jälkeen.

Miten tähän epähistorialliseen tarinointiin on oikein päädytty?

Itse aloittaisin koulukasvatuksesta, jossa – ainakin uskontotunnilla – on aina oltu Israelin puolella. Kun Israelin armeija kesällä 1967 löi heikosti koulutetut arabijoukot ja valtasi Länsirannan, uskonnonopettajani ei syksyllä ollut pysyä housuissaan. Meidän lasten tehtävänä – olin silloin 12 – oli yhtyä opettajan onneen.  

Armeijassa tuli sitten tutuksi yksilön vastuun kannalta tuhoisa esivaltaoppi. Erosin ev.lut. -kirkosta kesällä 1975, kun varuskuntapastori sotilasvalan jälkeisessä iltahartaudessa siunasi aseemme, ”mitä ikinä niille teettekin”. Näin täydellinen henkilökohtaisen vastuun mitätöinti oli minulle yksinkertaisesti liikaa.

Näiden oppien päälle on sitten ollut helppo rakentaa kuvaa messiaanista puolustustaistelua käyvästä Israelista, joka on turta jopa sille, että ihmisiä lahdataan tykillä soppajonoon. Onhan kyse siunatuista aseista ja asejärjestelmistä, joiden nimet ovat usein suoraan raamatusta.

Mitä tästä opimme?

Kristinusko on huomattavasti sotaisampi oppi kuin olemme ehkä tähän asti uskoneet. Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa vain uskonnon piikkiin. Viholliskuvien sotilaalliset perusteet ovat edelleen olennainen osa sodan oikeuttamista. Nyt ne viholliskuvat ovat vain entistä totaalisempia, yksityisen ja poliittisen rajan ylittäviä.

Sota terrorismia vastaan perustuu kuitenkin oletukseen, että kuka tahansa siviili voi olla myös taistelija. Siksi kuka tahansa sotatoimialueella oleva on täysin oikeutettu kohde, kuten monissa toimintaelokuvissa – niitä kasarmeilla nykyään tuijotetaan – on sittemmin toistettu ja alleviivattu.

Niiden tehtävänä on luoda ja ylläpitää tunnetta siitä, että me olemme moraalisesti ja sivistyksellisesti muita parempia kuin sodan toinen osapuoli. Tätä tarkoittaen puhutaan affektiivisista, tunteisiin perustuvista viholliskuvista. Sellaisen viholliskuvan omaksuneet käyttäytyvät kuin Pavlovin koirat.

Kuin prinssi Harry tai ministeri Valtonen.

Ainoa laadullinen ero on siinä, että prinssi Harry toimi välittömän tappajan roolissa, ministeri Valtonen taas toimii tappamisen oikeuttajana ja mahdollistajana. Siksi prinssi Harry voi kehuskella konkreettisella tappoluvulla, mutta ministeri Valtonen ei (ainakaan toistaiseksi) voi.

Tämä tietysti pätee myös muihin Petteri Orpon hallituksen ministereihin. Omilla kannanotoillaan he ovat kuitenkin myötävaikuttaneet siihen, että Israel on voinut jatkaa YK:n toistuvasti tuomitsemaa asutuskolonialismiaan ja jopa kiihdyttämään sitä, ilman mitään seurauksia.

Itse olen sitä mieltä, että tätä alemmaksi ministerin on vaikea päästä.

Erkki Laukkanen
8.10.2025