Painava syy, hyvä että vihdoinkin löytyi

Suomen korporatistinen työmarkkinamalli on murtumassa. Monissa asioissa työelämän sääntely ei enää perustu neuvotteluihin työmarkkinaosapuolten välillä. Nyt hyvinkin tärkeistä ja riidanalaisista asioista yritetään päättää yksipuolisesti hallitusohjelmakirjauksin.  

Eikä kyse ole vain sopimistavasta, vaan demokratiakäsityksestä. Vastakkain ovat parlamentin enemmistöön tahtoon perustuva demokratia ja deliberatiivinen, myös erilaisten vähemmistöjen ja intressiryhmien edut ja näkemykset huomioiva demokratia.

Nämä kaksi demokratiaa törmäävät nyt myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa. Siksi heikomman osapuolen aseman korvaaminen vahvemman osapuolen sanelulla on laajempi, ei ainoastaan työelämän sääntelyä koskeva ongelma.

Miten tähän on tultu?

Itse aloittaisin sosiaalisen korporatismin synnystä 1800-luvun lopulla. Se ei alun perin ollut mikään työmarkkinamalli, vaan roomalaiskatolisen kirkon moraalioppi ”pyhän yksityisomistuksen” suojelemiseksi.

Sille pohjalle rakentuivat myöhemmin myös fasistiset, vahvaa johtajaa, kansallista yhtenäisyyttä ja paikallista sopimista tähdentäneet ammattijärjestöt 1920-luvun Italiassa ja Espanjassa. 

Vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun maailma oli raunioina ja tarve jälleenrakentamisen edellyttämälle eetokselle huutava, sosiaalinen korporatismi muotoiltiin sellaisiksi kaksi- ja kolmikantaprosesseiksi, jollaisina se Suomessakin tunnettiin aina 1990-luvun lopulle asti.

Silloin alan kirjallisuuteen ilmestyi uusi käsitehirviö, kilpailukykykorporatismi: sovitaan mitä sovitaan, mutta vain sillä ehdolla, että Suomen vientiteollisuuden hintakilpailukyky samalla paranee.

Muiden alojen oli tyytyminen vientialoja pienempiin palkankorotuksiin.

Vuonna 2007, noin 10 vuoden valmistelun jälkeen, tämä kilpailukykynäkökulma paketoitiin EU:n uudeksi työmarkkinamalliksi, joustoturvaksi, jossa joustot (oletuksen mukaan) käynnistävät talouskasvun, joka – ilman erillistä sopimista – tuottaa halutun turvan rahoituksen.

Mitään erityisiä neuvotteluja joustoja kompensoivista turvan muodoista ei enää tarvittu. Tätä mieltä olivat silloin myös EU:n työmarkkinaosapuolet. Yhteisessä julkilausumassaan ne kuittasivat joustoturvan yleiset suuntaviivat, vaikkakin hieman eri painotuksin.

Työntekijäpuoli puhui mielellään Tanskan joustoturvasta, jossa heikkoa työsuhdeturvaa kompensoitiin aktiivisella työvoimapolitiikalla ja hyvällä työttömyysturvalla. Mutta ei palkansaajapuolikaan tuolloin kyseenalaistanut ajatusta työsuhdeturvan heikentämisestä.

Eivätkä sitä tehneet myöskään Pohjoismaiden palkansaajajärjestöt, jotka muitta mutkitta propagoivat joustoturvaa modernina sosialidemokratiana. Ajatus siitä, että yrittäjille kuuluvia riskejä voi ja pitää siirtää palkansaajille, oli tuolloin muutenkin aika laajasti hyväksytty.

Mutta tänään on toinen ääni kellossa.

Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on kohta, jossa työnantajille halutaan antaa mahdollisuus irtisanoa ihmisiä ”painavan ja asiallisen syyn” sijaan pelkästään “asiallisesta syystä”. Ja tätä, kuten eräitä muitakaan sosiaali- ja työsuhdeturvan heikennyksiä, ay-liike ei tänään voi hyväksyä.

On vaikea sanoa, miksi palkansaajapuolen suhtautuminen on nyt muuttunut. Mutta todennäköisesti yksi syy on vuoden 2011 finanssikriisi, jossa joustoturvan oletuksilta putosi pohja. Syvimmällä kävivät maat, joissa työsuhdeturvaa oli heikennetty eniten.

Ja nyt on sitten työtaistelun paikka.

Minä annan kaiken tukeni SAK:n ja ammattiliittojen poliittisille lakoille. Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukset tarkoittaisivat läpi mennessään heikomman osapuolen aseman olennaista ja pysyväisluontoista heikentämistä.

Enkä usko, että ohjelman vallankumoukselliset vaikutukset rajautuisivat vain työmarkkinoille. Jos työelämän sääntelyssä, esimerkiksi kansalliseen hätätilaan perustuen, siirrytään käytännössä vahvemman osapuolen suojeluun, sama muutos on pian edessä kaikessa muussakin sääntelyssä.

Miltä kuulostaisi vahvemman osapuolen suojeluun perustuva oikeusturva?

Erkki Laukkanen                                                                                                                                          
31.3.2024