Hoitovelan piilevät seuraukset

Korona on lisännyt jonoja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kaikki velka ei kuitenkaan näy jonoissa. Piiloon on jäänyt myös kiireellistä hoitoa vaativia ongelmia.

Tilastoista toki näemme, että palvelujen käyttö on vähentynyt niin perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa kuin osassa sosiaalipalveluita.

Erikoissairaanhoidossa hoitovelka huitelee puolen miljardin tasolla. Mutta perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen hoitovelka on astetta vaikeampi arvioida.

Korona-aikana alihoidetuksi ovat tulleet myös sellaiset perusterveydenhoidon piiriin kuuluvat kansantaudit kuin kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, nivelrikot ja masennus.

Vuonna 2020 niitä rekisteröitiin 15–30 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Mutta me emme tiedä, mikä näin syntyneen hoitovelan lopullista kokoa ja hintaa.

Erikseen pitää mainita vielä suun terveys, missä hoitovelka on suoraa seurausta siitä, että alan ammattilaiset on pantu tekemään koronan jäljitystyötä.

Miten hoitovelkaan pitäisi puuttua?

Osa hoitovajeesta voidaan toki purkaa edullisesti etäpalveluin. Mutta etänä ei voi nähdä kaikkea olennaista. Etänä ei myöskään voi mitata kaikkea sitä, mitä kelpo diagnoosi edellyttää.

Tästä seuraa, että ongelmia ei tunnisteta ja hoidon aloitus viivästyy. Ja jos viivästyminen on paha, korvaavat toimenpiteet joskus myöhemmin eivät enää auta saavuttamaan toivottua hoitotasapainoa.

Siksi etähoidon lisäksi tarvitaan myös perinteisiä läsnäoloon perustuvia palveluja, joita Keusoten piirissä tarjotaan huomattavasti vähemmän kuin Uudellamaalla keskimäärin.

Syyt tähän ovat suurelta osin poliittisia.

Oikean laidan poliittiseen puheeseen on iskostunut näkemys ”liian hyvistä palveluista”, se on ”palveluista, joihin meillä ei ole varaa”. Siksi loogiseksi ratkaisuksi tulee aina palvelutason madaltaminen.

Tämän ajatushimmelin mukaan julkiset sote-palvelut ovat jo määritelmän mukaan tasoa, joka ei selvitä eikä myöskään tyydytä varsinaista hoidon tarvetta. Ja että laadukas hoito tapahtuu yksityisellä puolella.

Tässä ajattelutavassa etäpalvelut ovat siis aivan riittävä vastaantulo. Ja viis siitä, vaikka siinä samalla jäisi kartoittamatta suuri joukko asialliseen hoitoon tarvittavia asioita.

Me olemme eri mieltä.

Piiloon jäävien ongelmien selvittämättä jättäminen johtaa ihmisten välisten palveluerojen kasvuun, toisin kuin sote-palveluissa julkilausutusti tavoitellaan. Myös rahaa palaa, kun kokonaiskuva ongelmista vääristyy.

Monet kiireellistäkään hoitoa vaativat terveysongelmat eivät oireile. Eikä niiden tutkimisen ja selvittämisen tarvetta siten voi jättää itsearvioinnin tai puhelimella tehtävän arvioinnin varaan.

Tuoreen THL:n raportin mukaan näin on käynyt myös sosiaalipalveluissa, joissa palveluja rajoitettu tai muutettu etäyhteydellä toimiviksi. Hallinnollisesti voi näyttää hyvältä, mutta hoidollisesti ei näytä.

Jos piiloon jääviä ongelmia ei kokonaisvaltaisesti selvitetä ja hoideta, ne syvenevät ja pahenevat.

Ja se maksaa.

Heini Liimatainen, Järvenpää
Erkki Laukkanen, Mäntsälä
Keusoten hallituksen jäsen ja varajäsen (vas.)
6.12.2021