| Etusivu | Mikä mies? | CV | Artikkelit | Mäntsälä | Suosittelen |

   

EU:n syvenevät jaot

EU etsii tietä ulos taantumasta keinoin, jotka voimistavat Euroopan sosiaalista jakautumista. Näin ei voi jatkua, ei ainakaan EuroMemorandun –ryhmän mukaan.

Leikkauspolitiikka on johtanut tilanteeseen, jossa Saksan ja Pohjoismaiden tuotannollinen asema on vahvistunut erityisesti EU:n reuna-alueiden kustannuksella. Kriisi on myös lisännyt eriarvoisuutta sekä jäsenmaiden sisällä että niiden välillä. Useimmissa EU:n reuna-alueen maissa reaalipalkat ovat laskeneet.  

Muutos parempaan edellyttää EU:n tärkeimpien politiikkaohjelmien uudelleenmuotoilua tavalla, josta me suomalaiset emme selvästikään halua keskustella.  Eivätkä monet muutkaan. 

EU-komission toimintatapaa leimaa edelleen vakava demokratiavaje ja avoimuuden puute. Tärkeimmät päätökset tehdään suljetuissa kokouksissa vahvan bisnesperusteisen lobbauksen saattelemana ilman tulosvastuuta sen enempää kansallisille parlamenteille kuin Euroopan parlamentillekaan. Siksi EU:n politiikkaohjelmat olisi nostettava nyt pöydälle ja katsottava, mitä ne ihan oikeasti sisältävät.

Aloitetaan raha- ja pankkipolitiikasta.

Välitön finanssikriisi on nyt padottu, mutta rahoitusjärjestelmä ei vieläkään toimi normaalisti. Euroopan Keskuspankki (EKP) on toki vakauttanut pankkien aseman noin tuhannen miljardin euron lainoilla, mutta hallituksille lainaaminen on edelleen kiellettyä. Pankit ovat supistaneet lainanantoaan myös vuonna 2013.

Vuoden 2012 puolivälissä EU-komissio ehdotti kriisin ratkaisuksi ns. pankkiunionia. Pankkiunioni ei kuitenkaan muuta rahoitusta koskevaa ajattelutapaa EU:ssa. Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen nimeä kantava raportti ei puutu Euroopan Keskuspankin (EKP) epädemokraattiseen vallankäyttöön, ja sivuuttaa monet rakenteelliset ongelmat.

Ryhmän mielestä talletuspankit tulisi eriyttää muista rahoitusalan instituutioista siten, että ne voivat keskittyä ydinosaamiseensa: rahan lainaamiseen yrityksille ja kotitalouksille. Komission ehdottama direktiivi finanssitransaktioverosta olisi toimeenpantava nopeasti. EKP tulisi asettaa tehokkaan demokraattisen valvonnan alaiseksi ja rahoitusalan toiminta olisi ehdollistettava sosiaalisille ja ekologisille tavoitteille.

Ongelmia löytyy myös talouspolitiikasta.

Vuonna 2013 voimaan tulleiden budjettikurisopimuksen ja ’two pack’ -direktiivin myötä euroalueen maiden talouspolitiikat siirtyivät EU-komission tiukkaan ohjaukseen. Huolimatta siitä, että kansallisten parlamenttien talouspoliittista valtaa näin vahvasti rajoitettiin, Euroopan parlamentin valtaa ei ole vastaavasti lisätty.

Näillä sopimuksilla tiukennetaan niitä hallitusten kulutusta ja lainanottoa koskevia rajoituksia, jotka sisältyivät jo Maasthichtin sopimuksen lähentymiskriteereihin vuonna 1992.  Ryhmän mielestä nämä rajoitukset yliarvioivat markkinamekanismin kyvyn säännellä itse itseään.  Ilman laajempia, koko unionin toimintatapoja koskevia muutoksia nämä rajoitukset uhkaavat vain syventää EU:n sisäisiä jakolinjoja.

Ryhmän mielestä unionin taloudenpitoa koskevat rajoitukset ovat nyt niin ongelmallisia, että vaihtoehtoisen talouspolitiikan täytyy joko kyseenalaistaa nykyiset johtamiskeinot tai alistaa ne muille tavoitteille, kuten työllisyydelle, ekologiselle kestävyydelle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Muuten unionin kahtiajakautumista on vaikea estää.

Avainongelma on verotus.

Käsitystä verotuksen oikeudenmukaisuudesta horjuttavat erityisesti laaja-alainen veronkierto ja verovälttely, noin tuhat miljardia euroa vuodessa, ja siihen kietoutunut korruptio, noin 120 miljardia vuodessa.  Yleisen mielipiteen mukaan näin ei voi jatkua. Euroopan parlamentin vahvalla tuella EU-komissio onkin jo hyväksynyt joukon verouudistuksia rajat ylittävän verovalvonnan tehostamiseksi.

Niin tarpeellisia kuin tällaiset uudistukset ovatkin, ne eivät riitä kumoamaan verokilpailun mukanaan tuomaa ongelmaa. Nämä uudistukset eivät myöskään katkaise tuloerojen kasvua. Ryhmän mielestä vain verokantojen harmonisointi, progressiivinen verotus, tasaverokantojen poistaminen sekä veroprosenttien yhdenmukaistaminen, voivat taata yhteisölliseen solidaarisuuteen perustuvan toimintatavan Euroopassa. 

Kritiikkiä saavat myös työllisyys- ja sosiaalipolitiikka.

Joka neljäs EU-kansalainen elää nykyään köyhyydessä ja joka kahdeksas on työtön. Ja vaikka alueelliset erot ovat kasvussa, EU ei ole kyennyt tasoittamaan eroja köyhyydessä ja työttömyydessä.  Myös paljon puhuttu nuorisotakuu on lähinnä korukieltä, kuten lupaus työelämän laadun parantamisesta. Kaikille kyllä luvataan enemmän koulutusta, mutta leikkausten myötä koulutus kuitenkin vähenee. On vähentynyt jo kauan.

Ryhmän mielestä EU-instituutioiden tulisi välittömästi arvioida leikkauspolitiikkansa vaikutukset jäsenvaltioidensa tilanteisiin. Sen jälkeen olisi ohjelmoitava tuen toimittaminen erityisesti työttömyyden ja köyhyyden koettelemille nuorille ja lapsille. EU:n tulisi myös tehdä aloite lainsäädäntöohjelmasta, jonka tavoitteena on Euroopan työlainsäädännön päivittäminen muuttuneita työoloja vastaavaksi.

Myös teollisuus- ja investointipolitiikkaa olisi koordinoitava.

Tätä mieltä ollaan nykyään myös EU-komissiossa. Mutta toistaiseksi lähes kaikki sen tekemät ehdotukset ovat perustuneet lyhyen aikavälin oletettuihin kilpailukykyvaikutuksiin. Ryhmän mielestä tarvitaan vaihtoehto, joka kytkee yhteen pitkän aikavälin tuotannolliset tavoitteet ja täysin välttämättömän sosio-ekologisen muutoksen.

Ryhmä mielestä vaihtoehto nousee kuudesta asiasta: 1) Euroopan laajuinen investointiohjelma, 2) Euroopan teollisen potentiaalin jälleenrakentaminen, 3) uuden ympäristöystävällisen, tieto- ja osaamisintensiivisen ja korkean palkkatason elinkeinojen kehittäminen, 4) yksityistämismaniasta luopuminen ja huomattavan julkisen tuen organisointi uusille toiminnoille, 5) aseriisunnan uudelleenorganisointi koheesiota lisäävällä tavalla, 6) tuotantokapasiteetin ekologiaehtoisen muutoksen tukeminen.

Myös salailevasta valmistelusta on päästävä.

Yksi osoitus salailusta on EU:n ja USA:n kahdenväliset neuvottelut keskinäisestä kauppa- ja investointisopimuksesta. Sopimuksen ensisijainen tarkoitus on säännösten poistaminen ja/tai harmonisointi sellaisilla toimialoilta kuin maatalous, ruokaturvallisuus, tuote- ja tekniset standardit, rahoituspalvelut, yksilöllisten omistusoikeuksien suojelu ja hallitusten hankinnat. EU-komission teettämien tutkimusten mukaan sopimus lisäisi talouskasvua ja työpaikkoja EU:ssa.

Ryhmän mielestä sopimuksen taloudellinen merkitys on kyseenalainen. Mutta sääntelyn purkaminen on todellinen uhka julkisille terveyspalveluille, työntekijöiden oikeuksille ja kuluttajansuojalle, joita komissio ei ole omissa laskelmissaan millään tavalla huomioinut. Lisäksi ehdotus investoijien ja valtioiden väliseksi sovittelumekanismiksi suosii investoijia valtioiden kustannuksella.

Näistä asioista olisi nyt keskusteltava.  Juuri sitä tarkoitusta varten EuroMemorandum 2014 on kirjoitettu. Sen päätelmistä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jotakin mieltä niistä on oltava.

Olisi onnetonta, jos myös ensi kevään EU-vaalit käytäisiin lähinnä kuvitteelliselta pohjalta.


Erkki Laukkanen
10.1.2014

Lähde: The deepening divisions in Europe and the need for a radical alternative to EU policies. EuroMemorandum 2014,  
www.euromemo.eu.


Takaisin

   
copyleft Erkki Laukkanen ja Röylän grafiikka